Pääsin itse asiassa jo yhtenä vuonna parkkeeraamaan Ford Probeni komeaan erikoisautojen riviin, mutta se sijaitsi yleisöparkin
tuntumassa, vähän niin kuin puolittain urheiluautojen joukossa. Tällä kertaa
liikenteenohjaajia ei vielä kymmeneltä näkynyt, joten kiersin vain pokkana Mazdani
pihan sivuosaan, minne yleensä ei kertyisi ihan niin kalliita ja eksoottisia
urheiluautoja. Eipä siellä muutenkaan mitään valvontaa ollut. Yleisöltä tulee
sitten happamia katseita, jos joku liian tavallinen auto yrittää urheiluautojen
sekaan. Toisaalta nyt varsinaiselle yleisöparkille jää jonkun verran selviä
urheiluautoja, kuten Alpine A310, tai vastaava 10-vuotisjuhlamalli kuin
minullakin.
Upeiden autojen määrä jaksaa hengästyttää vuosi toisensa jälkeen, vaikka olen paikalla jo ties kuinka monennen kerran. Ferrareja 26, Porscheja vähintään saman verran, kuusi Lotusta, neljä Lamborghinia ja niin edelleen. Eikä tänä vuonna edes ollut mitään erityistä! Toki lisääkin mahtuisi; Amerikkalaisia sportteja alkaa vähitellen kerääntyä myös Corvetteiden lisäksi, mutta japanilaisia urheiluautoja voisi olla vielä paljon enemmänkin. Suurin osa autoista on tällä hetkellä siis eurooppalaisia.
Teemavuosien osalta tarjonta tosin jäi laihaksi. Tapahtumassa juhlittiin 50-vuotiaita Alfa Romeo Spideria, Fiat 124 Spideria sekä Lamborghini Miuraa. Fiateja saapui edes muutama, muttei sentään ihan uusinta mallia. Alfa Romeo Spidereita vaivaantui paikalle tasan yksi, eikä sitäkään huomattu. Ruotsista lainattu punainen Miura sen sijaan häikäisi kartanon edessä kunniapaikalla! Teemavuodet ovat muutenkin olleet aika hataralla pohjalla viime aikoina; eikö kerhot ole halukkaita lähettämään autoja Turun saaristoon vai eikö informaatio vain kulje?
Mutta kuitenkin, jotenkin Antti Wihanto kattavine verkostoineen onnistui taas haalimaan paikalle häikäisevän määrän uutuuksia, joita ei ole tässä maassa ennen julkisesti esiintynyt. Vironkilpiset, mutta suomalaisomisteiset Alfa Romeo 8C Competizione sekä McLaren MP4-12C ovat kansallistekoja, vaikka eivät olekaan tuoneet autoveroa Suomeen. Mersun ja Ferrarin maahantuojat olivat hekin edustavana!
Sokerina pohjalla Ilkka Brotheruksen äärettömän (noin 10 miljoonaa euroa??) arvokas ja suomalaisen kilpailuhistorian omaava Ferrari 250 GT Competizione Tour de France on vihdoin saatu elvytettyä ajokuntoon. Pääsin näkemään sen sattumalta viisi vuotta sitten miehen 60-vuotispäivillä salaisessa piilopaikassa, jossa sijaitsee käsittääkseni Suomen hienoin ja kallein yksityinen autokokoelma. Onneksi tämä sinivalkoinen Scuderia Askolinin Ferrari on säilynyt Suomessa, ja tarjoaa ikimuistoisia kokemuksia täällä kylmässä pohjolassa.
Palkittuja autoja oli taas runsaasti, muiden muassa kaikki edellä mainitut. Sanomatta lienee selvää, että aikoinaan soraralleissakin käytetty Ferrari 250 GT otti Best of Show-palkinnon. Avoautojen luokan ykkönen oli sympaattinen vuoden 1910 Stoewer.
Unelmat ovat näköjään tehty toteutettaviksi. Toisaalta taas tuli huomattua, että autojen suhteen ylärajaa ei ole olemassakaan. Kannattaa siis olla tyytyväinen siihen, mitä itsellä jo on. MX-5 sopi sulavasti Classic Sportscar Concours D’Elegancen monenkirjavien urheiluautojen joukkoon. Palkintoja ei tällä heru, mutta on kieltämättä ainutlaatuinen tunne tarkkailla sivusta, miten yleisö hämmästelee ja jopa kuvaa omaa pientä klassikkoani muiden kalliimpien ohella.
Upeiden autojen määrä jaksaa hengästyttää vuosi toisensa jälkeen, vaikka olen paikalla jo ties kuinka monennen kerran. Ferrareja 26, Porscheja vähintään saman verran, kuusi Lotusta, neljä Lamborghinia ja niin edelleen. Eikä tänä vuonna edes ollut mitään erityistä! Toki lisääkin mahtuisi; Amerikkalaisia sportteja alkaa vähitellen kerääntyä myös Corvetteiden lisäksi, mutta japanilaisia urheiluautoja voisi olla vielä paljon enemmänkin. Suurin osa autoista on tällä hetkellä siis eurooppalaisia.
Teemavuosien osalta tarjonta tosin jäi laihaksi. Tapahtumassa juhlittiin 50-vuotiaita Alfa Romeo Spideria, Fiat 124 Spideria sekä Lamborghini Miuraa. Fiateja saapui edes muutama, muttei sentään ihan uusinta mallia. Alfa Romeo Spidereita vaivaantui paikalle tasan yksi, eikä sitäkään huomattu. Ruotsista lainattu punainen Miura sen sijaan häikäisi kartanon edessä kunniapaikalla! Teemavuodet ovat muutenkin olleet aika hataralla pohjalla viime aikoina; eikö kerhot ole halukkaita lähettämään autoja Turun saaristoon vai eikö informaatio vain kulje?
Mutta kuitenkin, jotenkin Antti Wihanto kattavine verkostoineen onnistui taas haalimaan paikalle häikäisevän määrän uutuuksia, joita ei ole tässä maassa ennen julkisesti esiintynyt. Vironkilpiset, mutta suomalaisomisteiset Alfa Romeo 8C Competizione sekä McLaren MP4-12C ovat kansallistekoja, vaikka eivät olekaan tuoneet autoveroa Suomeen. Mersun ja Ferrarin maahantuojat olivat hekin edustavana!
Sokerina pohjalla Ilkka Brotheruksen äärettömän (noin 10 miljoonaa euroa??) arvokas ja suomalaisen kilpailuhistorian omaava Ferrari 250 GT Competizione Tour de France on vihdoin saatu elvytettyä ajokuntoon. Pääsin näkemään sen sattumalta viisi vuotta sitten miehen 60-vuotispäivillä salaisessa piilopaikassa, jossa sijaitsee käsittääkseni Suomen hienoin ja kallein yksityinen autokokoelma. Onneksi tämä sinivalkoinen Scuderia Askolinin Ferrari on säilynyt Suomessa, ja tarjoaa ikimuistoisia kokemuksia täällä kylmässä pohjolassa.
Palkittuja autoja oli taas runsaasti, muiden muassa kaikki edellä mainitut. Sanomatta lienee selvää, että aikoinaan soraralleissakin käytetty Ferrari 250 GT otti Best of Show-palkinnon. Avoautojen luokan ykkönen oli sympaattinen vuoden 1910 Stoewer.
Unelmat ovat näköjään tehty toteutettaviksi. Toisaalta taas tuli huomattua, että autojen suhteen ylärajaa ei ole olemassakaan. Kannattaa siis olla tyytyväinen siihen, mitä itsellä jo on. MX-5 sopi sulavasti Classic Sportscar Concours D’Elegancen monenkirjavien urheiluautojen joukkoon. Palkintoja ei tällä heru, mutta on kieltämättä ainutlaatuinen tunne tarkkailla sivusta, miten yleisö hämmästelee ja jopa kuvaa omaa pientä klassikkoani muiden kalliimpien ohella.
 |
| © Caradise 2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti