Borgward Isabella Coupé

Jos kuvittelet mielessäsi kauniin auton 1950-luvulta, niin ensimmäiset ajatukset vievät italialaisiin tai amerikkalaisiin tuotteisiin, eivät saksalaisiin. Onneksi poikkeuksiakin on olemassa! Harva muistaa enää sellaista saksalaista merkkiä kuin Borgward. Merkin upein malli oli vuosina 1957-61 valmistettu Isabella Coupé.

Carl F.W. Borgwardin autoimperiumi käsitti sotien jälkeen neljä erillistä automerkkiä, jotka kaikki valmistettiin Bremenissä, Pohjois-Saksassa. Nämä olivat Hansa, Lloyd, Goliath ja Borgward. Näistä Borgward valmisti henkilöautoja keskiluokkaan ja niitä pidettiin laadukkaina ja edistyksellisinä. Borgward oli ensimmäisten joukossa, kun autojen muodoissa siirryttiin erillisistä lokasuojista suoralinjaisempiin, ”ponttoonimaisiin” koreihin.

Borgwardin menestynein malli, Isabella, esiteltiin vuonna 1954. Siihen aikaan keskiluokan kaksiovista sedania pidettiin modernina niin muodoiltaan kuin korirakenteeltaankin. Auto ei ollut enää erillisen rungon varassa, vaan kori oli itsekantava. Ulkonäkö oli kuin suoraan tulevalta vuosikymmeneltä: Kyljet olivat suoraviivaiset ja päättyivät perässä pieniin, pystyjen takavalojen muodostamaan eviin. Esimerkiksi vahvasti Isabellan muotoja kopioinut Volvo Amazon jatkoi saman näköisenä aina 1970-luvun alkuun saakka!

Alun laatuongelmien selvittyä Isabellan myynti sujui hyvin. Parhaimmillaan Borgward oli jopa Saksan myyntitilaston kakkosena Volkswagenin jälkeen! Heti seuraavalle vuodelle tehdas esitteli tehokkaamman painoksen 1,5-litraisesta nelosesta, joka tunnettiin nimellä TS. Kölniläinen Karl Deutsch valmisti jopa kourallisen avoversioita Isabellasta. Hän teki myös muutaman coupé-mallisen yksilön aiheesta.

Mutta Bremenin tehtaalla pistettiin vielä paremmaksi! Borgwardin omat insinöörit suunnittelivat myös coupé-mallin, joka oli vielä kauniimpi kuin suorakylkinen versio. Vaikka Isabella oli muutoinkin kaksiovinen, erot muotoilussa on selvät. Koko auto on olemukseltaan sedan-mallia matalampi. Kyljen kaarissa oli taas huomattavissa muodot, jotka vievät ajatukset 1930-luvulle. Kattolinja oli nätin pyöreä ja kevyt. Pienet takasivuikkunat tuovat ilmavuutta, ja tekevät selvän eron Deutschin muotoilemaan hardtop-maiseen ratkaisuun. Tyylikäs krominen taitos oven takana korostaa coupé-mallin uusia linjoja, ja tarjolla oli useita, upeita kaksivärisiä vaihtoehtoja. Keulamaskin suuri ruutu-logo paljastaa merkin.

Luonteeltaan Isabella Coupé ei ole mikään urheiluauto, vaan enemmänkin eläköityvän pariskunnan tyylikäs matka-auto. Sisällä on edessä mukavat oltavat ja kiva ylellisyyden tunne. Lautamainen takasohva sopisi paremmin leikkimökkiin, mutta harvemmin kenenkään siellä tarvitsi matkustaa. Kojetaulu on pääosin vaaleaa bakeliittia ja mittarit ympyröity kromisin kehyksin. Ovipaneelin ruutukuvio tuo mieleen nykypäivän Bentleyt.

Tekniikka kelpasi sedan-mallista sellaisenaan. Ainoa moottorivaihtoehto oli juuri tuo TS-moottori, mikä tuotti 75 hevosvoimaa. Kuulostaa nykyään pieneltä, mutta täytyy muistaa, että esimerkiksi valtaosassa saman ikäkauden Porscheissa on vähemmän tehoa kuin Isabellassa. Nelilovista synkronoitua vaihteistoa käsketään ratin oikealla puolella töröttävästä viiksestä. Parhaimmillaan Isabella Coupé kiisi autobahnaa 150 kilometrin tuntinopeudella ja spurtti sataseen otti aikaa 16 sekuntia…

Muutama tällainen lienee tuotu aikanaan Suomeenkin. Vuonna 1960 Coupé-mallin hinnaksi ilmoitettiin 1 430 000 markkaa, joka vastaa nykyrahassa noin 35 000 euroa. Borgward-seura tietää kertoa, että maassamme on tällä hetkellä neljä hienokuntoista yksilöä, sekä yhdeksän projektivaiheessa olevaa autoa.

Borgward Isabella Coupéa tehtiin 9537 kappaletta, joista noin puolet vietiin Yhdysvaltoihin. Silti on yllättävää, ettei Amerikassa ole myytävänä tällaisia juuri yhtään. Euroopasta sentään löytyy muutama, etenkin Saksasta. Kelpo yksilöitä olisi tarjolla noin 25 000 € hintaan, kun parhaimmista pyydetään tuplahinta.

Mitä muuta Isabellan ystävä voisi pohtia vaihtoehdoksi? Volkswagen Karmann Ghian linjoissa on jotakin samaa, mutta kuplan bokserimoottorilla se ei pysy kyydissä. Myös Pyhimys-Volvo lienee saanut vaikutteita Isabella Coupén muodoista, eikä hinnoissakaan taida olla suuria eroja. Jotain samaa on myös Mersun 190 SL -avoauton muodoissa, mutta näiden hinnat ovat nousseet jo tavoittamattoman korkealle, jopa kovemmiksi äärettömän harvinaisen Isabella Coupé-Cabrioletin yläpuolelle.

Borgward-konsernin karu kohtalo herättää hämmennystä. Vaikka Isabella myi loppuun saakka kohtalaisesti, yhtiön epäonnistuneet kokeilut mm. helikoptereiden suunnittelusta söivät valtavasti rahaa. Amerikan maahantuojan ajauduttua konkurssiin vuonna 1960 noin 9 000 asiakasta perui tilauksensa. Pian Borgwardille ei enää myönnetty lisälainaa, vaan iso autotehdas päätyi myös konkurssiin. Outoa kyllä yhtiö pystyi maksamaan velkojilleen, ja jäljellekin jäi vielä useampi miljoona Saksan markkaa. Soppaa oli hämmentämässä myös BMW:n hallituksen silloinen puheenjohtaja. Hänellä tuskin oli puhtaita jauhoja pussissa tilintarkastajana, kun ajoi alas ison kilpailijansa. Mutta pahin oli ehtinyt jo tapahtua, ja viimeiset ”porvarit” koottiin vuonna 1962, ennen kuin tuotantolinjat myytiin Meksikoon. Viimeiseen Borgwardiin työntekijät asettivatkin tunnuksen: ”Olit liian hyvä tähän maailmaan.”

© Caradise 2018

Classic Motor Show

Kymmenen vuotta on kulunut aikaa ensimmäisestä Classic Motor Showsta Lahden Messukeskuksessa. Suomessa oli selvästi tilausta isolle, kansainvälisen tason klassikkoautonäyttelylle. Olen vieraillut alusta saakka jokaisessa, eli siis yksitoista kertaa. Tapahtumasta on tullut perinne, jonne on päästävä joka toukokuun ensimmäinen viikonloppu!

Yleisöä tuntuu olevan vuosi vuodelta runsaasti. Vielä ei kuitenkaan rikottu maagista 20 000 kävijän rajaa, mutta suunta on oikea! Kaavakin on suht tuttu: oma auto jää harmillisen kauas, kun tuhatkunta klassikkoautoa valtaa isot parkkialueet messuhallin lähistöltä. Kevään lämpöennätys 21,4 astetta osui sopivasti sunnuntaille ja nimenomaan Lahteen, mikä auttoi kävijäennätyksen rikkomisessa. Itse olin paikalla lauantaina, mutta silloinkin tungosta oli kivasti.

Classic Motor Show on jo pitkään rakentunut tietyn teeman ympärille, joka on vaihdellut vuosien saatossa mukavasti. Nyt oli vuorossa britit. Teemaosasto oli tuttuun tapaan keskittynyt D-halliin, toki muuallakin huomasi hyvin brittien läsnäolon. Englantilainen autoteollisuus kun on erittäin monipuolista, valmistajia on ollut satoja laidasta laitaan. Painotus oli mielestäni ehkä turhankin paljon kansanmalleissa, jotka eivät omaa niin hohdokasta mainetta. Muutamia poikkeuksiakin onneksi oli, mutta esimerkiksi Aston Martineita ei yhtään!

Toinen uusi idea oli nimeltään ”omistajien helmet”. Sen tiimoilta oli valikoitu kymmenen autoa, joilla on mielenkiintoinen tarina suhteessa omistajaansa. Yleisö sai äänestää suosikkiaan, ja voittajaksi valikoitui viehättävästi patinoitunut IFA F8 Cabriolet. Toisaalta mietin idean tarpeellisuutta, onhan melkeinpä jokainen näyttelyn ajoneuvo tietyllä tapaa omistajansa helmi.

Onpa kymmenen vuoden aikana ehditty jo toteuttaa monta hyvää ideaa, joten on ihan hyvä, ettei näyttelyä toteuteta aina ihan samalla kaavalla, kuten esimerkiksi eräässä pääsiäisen tapahtumassa on käynyt. Ensi vuonnakin suuntaan satavarmasti Lahteen, silloin teemana on sydäntäni niin kovasti lämmittävä urheiluautot!

Joka vuosi halliin on onnistuttu löytämään harvinaisuuksia, joita ei olisi osannut odottaa näkevänsä Suomessa. Esimerkeiksi kelvannee erittäin kaunis ja linjakas neliovinen Delage D6-70 Coachcraft Tourer, yhtä vanha sporttinen Alvis Vaasan automuseosta, sekä peräti kahdeksan Alpine-urheiluautoa! Kaikki näistä tietysti vielä suomalaisissa rekisterikilvissä!

© Caradise 2018