keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Iso kissa kehrää

Jaguar XJ8 4.2 Super V8 testattu syyskuussa 2008

Koirat tekevät mitä tahansa, jotta saisivat herkkupalan. Kissoilla on oma tahto, niitä ei voi käskeä eikä taluttaa hihnassa. Arvatkaapa kummista pidän enemmän...


Vaaleaa nahkaa, tummaa jalopuuta, metallinvihreä alumiinikori. Juuri tällaisena Jaguar on parhaimmillaan. Täydellisten S-Mersujen, 700-sarjalaisten ja A8:en rinnalla XJ8 ei ole se kaikkein hiotuin ja laadukkain auto maailmassa. Mutta se tekee itsestään ulkoisella olemuksellaan ja perinteitä pursuavalla maskillaan helposti rakastettavan. Pienet kauneusvirheet on helppo antaa anteeksi pehmeän nahkaverhoilun syleilyssä.

Tästä englantilaiset autot tunnetaan. Sisätilojen ulkonäköön on panostettu. Aito jalopuu ohjauspyörän kehässä tuntuu hyvältä sormenpäissä. Ovi jämähtää kiinni siististi. Lyhyt puinen vaihdekeppi kulkee J-kirjainta mukaillen. Vähän on olemassa brändejä, jotka pitivät kiinni perinteistään niin voimakkaasti kuin britannian kansalliskissaeläin. Siis ennen kuin se myytiin intialaisille...

Suurimman Jaguarin perinteet juurrutettiin vuonna 1968. Silloin esiteltiin ensimmäisen sarjan XJ. Isoja Jaggeja on ollut toki aiemminkin, mutta tuona vuona syntyi legenda. Kuusi sukupolvea myöhemmin iso kissa on voimakkaampi ja itsevarmempi kuin koskaan aikaisemmin.

Itsevarmuutta lisäävät tehokkaammat moottorit, parempi varustelu sekä kevyemmät materiaalit. Kuudennen polven linjoihin ei ole onneksi puututtu. Tiukka vartalo ja lukuisat, viimeistellyt yksityiskohdat viestittävät vaanivan kissan hyökkäävän tarvittaessa terävästi ja päättäväisesti.

Vuosien treeni on tuonut mukanaan aimo annoksen monipuolisuutta. Tarjolla on kuutosia ja kaseja, ahtimella tai ilman. Myös dieselinä! Sama energiamäärä saadaan nyt huomattavasti niukemmalla ruokavaliolla.

Nyt nautitaan kuitenkin tuhti annos kunnon kamaa. Koeajettu British Racing Green pitää sisällään sen kaikkein mahtavimman myllyn, eli 4,2-litraisen veekasin kompressoriahtimella. Kissa raivoaa parhaimmillaan tai pahimmillaan kuin 396 hevosen lauma pienessä nipussa. Kohta liikutaan...

Kissapedon herättäminen ei aiheuta vielä hirmuisia kouristuksia niskassa. Tai ainakaan ohjaamon sisälle murinaa ei kuule. Vieno kehräys välittyy silti vaimeana tärinänä, joka rentouttaa lihakset sopivasti juuri ennen sulavia hyökkäyksiä. Iso Jaguar osaa hiipiä pois paikalta hiljaa ja rauhallisesti, jos hallitsee kaasunkäytön oikeaoppisesti. Pienikin ylimääräinen ärsytys oikealla jalalla saa XJ:n näykkäämään välittömästi, etenkin jos S-nappi vaihteiston vieressä on punaisella. Liikkeet muuttuvat kuitenkin välittömästi autolle sopivaan tyyliin sulaviksi ja virtaviivaisiksi.

Ärjyvä kissapeto palvelee oikeanlaisella hallintavallalla nöyrästi ja jouhevasti, ilman että ohjaajan olisi huolestuttava muusta maailmasta. Jaguar vie isäntänsä perille ja tekee sen määrätietoisesti. Tasaisuus ja äänettömyys pitää huolen, ettei johtaja vaalealla nahkaistuimella stressaannu missään vaiheessa.

Ärsytettäessä kuljettajan on oltava tarkkana ympäristöstään, sillä Jaguar hyökkää välittömästi annettuun suuntaan sellaisella voimalla ja innolla jota vain harvoin kokee. Eikä käskijän tarvitse edes vapauttaa koko potentiaalia. En ainakaan itse sitä kaupunkien kaduilla lähtisi tekemään. Onneksi 19-tuumaiset etutassut myös pysäyttävät hyökkäyksen haluttuun pisteeseen.

Super V8 on kieltämättä hieno, mutta palkattu kuljettaja osaisi arvostaa enemmän vääntävää dieseliä tai vapaasti hengittävää kahdeksikkoa. Ne eivät ole niin rajuja, niissä ei takapenkin pohatat koe niin valtavia notkahduksia kuin Super V8:ssa tai XJR:ssä. Mutta miksi ihmeessä kyseinen pohatta tyytyisi vähempään. Jos hänellä on varaa ostaa parasta, niin hän tekee sen, koska köyhemmillä ei tällaiseen ole varaa. Se erottaa hänet tavallisista pikkupomoista, hänen tallissaan on vain trimmatuimpia yksilöitä.

Varusteita on runsaasti. XJ:ssä on oikeastaan kaikki se mitä autoon voi toivoa, sekä paljon sellaista, mitä et koskaan osannutkaan vaatia autoosi. Taisi eri varusteisiin tutustuessa vierehtää vähintään yhtä pitkä tovi kuin varsinaiseen koeajoonkin, enkä siltikään vielä hallitse kaikkia Jaguarin saloja. Kosketusnäyttö helpottaa eri toimintojen hahmottamista ja samalla vähentää nappien määrää. Sen kätköistä löytyy luonnollisesti esimerkiksi navigointi, soitin ja ilmastointi. Kun mitään näistä ei tarvitse käyttää, näyttöön voi asettaa suuren Jaguarin logon.

Muistutetaan vielä, että vaikka lihakset olisivat kunnossa ja vihreä alumiiniturkki kuinka kiiltävä ja virtaviivainen tahansa, niin saalista on vaikea saada ilman veitsenteräviä kynsiä. Fordin avain ei todellakaan sovi kuvaan, vaikka emoyhtiö olisi ollutkin vastuussa pääomallisesta tukemisesta. Samoin monet muoviset napit eivät istu nahalla ja jalopuulla verhoiltuun kojelautaan. Kova ja karkea materiaali ei kuulu Jaguarin olohuoneeseen. Tässä tehtaalla on vielä opittavaa, mutta harjoittelu huipulla vaatiikin vuosien työn ja kattavan suunnitelman pienimmänkin yksityiskohdan parantamiseksi.

Yksi piirre ei kuitenkaan jatkuvalla hiomisellakaan parane. Se on karisma, jota Jaguar XJ:llä riittää yllin kyllin, ja se näkyy koko olemuksessa sekä liikkeissä, kuten legendaarinen ja kuvaava nimi velvoittaa!
 
© Caradise 2014

perjantai 17. lokakuuta 2014

Uusi Aston Martin Lagonda

Aston Martin on palauttanut legendaarisen Lagonda-nimen takaisin valikoimaansa. Lagonda oli 1930-50 –luvuilla luksusautovalmistaja, joissa hyödynnettiin Aston Martinin tekniikkaa. Myöhemmin brändi sulautettiin emoyhtiöönsä ja Lagonda-nimeä käytettiin merkin neliovisissa malleissa. Viimeisin Aston Martin Lagonda oli pitkäikäinen ja poikkeuksellisen nykyaikainen luksusauto, joita valmistettiin vuosina 1976-90.

Tuo auto on mittasuhteiltaan mielestäni yksi kauneimmista neliovisista, ja yllätyin kuinka hyvin Aston Martin on saanut säilytettyä Lagondan ryhdikkään ja sulavan muodon. Muutenkin uusi Lagonda on harvinaisen onnistunut kunnianosoitus ylväälle nimelle. Tätä autoa ei nimittäin ihan kuka tahansa voi hankkia. Lagondaa tullaan myymään vain Lähi-idän öljysheikeille, missä kysyntää näin mahtipontisille autoille tuntuu riittävän. Ja heistäkin asiakkaat valikoidaan vain kutsulla, eli jokin Aston Martin (tai useampia) jo löytynee autotallista. Sanomattakin lienee selvää, ettei hintaa tällaiselle kerrota, ja miljoonien määrä riippuneekin paljon siitä, millaisia varusteita ja arvokoruja autoon tilataan. Edellistä Lagondaa valmistettiin aikanaan ”jopa” 627 kappaletta, joten tämän mallin tuotantomäärä tullee jäämään sitä vielä pienemmäksi.

Muutenkin tekniset tiedot tämän auton osalta jäävät meidän rahvaan osalta pimentoon. Sen verran kuitenkin mainitaan, että pohjimmiltaan Lagonda perustuu muihin Astoneihin. Joten sama kuusilitrainen V12 murisee tämänkin keulalla, vailla mitään turhia hybridi- tai muita säästöjärjestelmiä. Eikö olekin hienoa, että tällaisena vahvan taantuman ja kitukasvuisen talouskasvun aikana löytyy niitä miljardöörejä, jotka miettivät elvytysten sijaan minkäväristä nahkaa oman ökyautonsa ovipaneeliin valitsee!

© Aston Martin

torstai 16. lokakuuta 2014

Uusi Ferrari F60America

Yhdysvallat on Ferrarin tärkein markkina-alue. Se on ollut sitä nyt 60 vuotta ja sitä juhlistamaan Ferrari on julkistanut uuden F60American. Se on oikeastaan F12 Berlinettan avomalli ja todellinen keräilykappale, jota valmistetaan ainoastaan kymmenen kappaletta valikoiduille asiakkaille. Kaikki on luonnollisesti jo myyty!

Ferrarin etumoottorisista huippumalleista on suunniteltu katottomat versiot myös kolmen edellisenkin sukupolven osalta. Nyt konseptia ollaan kuitenkin viety astetta radikaalimpaan suuntaan. Muotoja on viilattu sieltä täältä uusiksi jopa melko rankalla kädellä. Mielestäni häikäisevän kauniin F12 Berlinettan puhtaita linjoja on rikottu vähän liikaakin, mutta on tämä F60America vähintäänkin upea!

Sisätiloissa maranellon punaista on läiskitty sinne sun tänne. Esimerkiksi kuljettajan istuin on saanut tätä italialaisille pyhää väriä osakseen, mutta pelkääjän puolella nahka on mustaa. Muotoilijoilla on ollut ilmeisen vapaat kädet ideoiden toteuttamisessa...

Tekniikka on sama kuin F12 Berlinettassa: 6,2-litrainen V12 on edessä etuakselin takana. Tehoa myllyssä on 740 hevosvoimaa ja ainoa vaihteistovaihtoehto on seitsenpykäläinen kaksoiskytkinlaatikko. Suoritusarvot ovat yhtenevät coupé-mallin kanssa, eli kiihdytys sataseen kestää vaivaiset 3,1 sekuntia. Jonkinlaisen rättikattoviritelmänkin F60Americaan saa, mutta se ei kuulemma kestä yli 120 km/h nopeuksia!
 
© Ferrari

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Uusi Audi TT Roadster

Jos ei ollut BMW:n kakkossarja varsinaisen mullistava uutuus, yhtä vähän sitä on kolmannen polven Audi TT Roadster. Avoversio on ollut joka sukupolvessa kiinteästi mukana, ja kolmaskin päivitys aiheesta paljastettiin vuoden sisään Coupé-mallin esittelystä. Muodoiltaan sitä voi haukkua yhtä tylsäksi kuin edeltäjänsä, sentään vähän on pyöreään autoon tullut enemmän särmää. Silti ykköskoppa on se ulkonäöltään säväyttävin TT.

Suurin innovaatio löytyy ratin takaa. Nyt ei siis puhuta kuskista, vaan mittaristosta. Tavanomaiset viisarit on uhrattu laadukkaan näytön puolesta. Haluttaessa koko mittaristo on yhtä 3D-karttaa nopeus- ja kierroslukutietojen ollessa konsolipelimäisesti alakulmissaan. Mikä parasta, näytön suunnittelussa ja toteutuksessa on hyödynnetty paljon suomalaista osaamista!

Dynamiikan suhteen puhutaan enemmänkin evoluutiosta kuin revoluutiosta. Näin alkuun pärjäillään kaksilitraisilla turbonelosilla: diesel on 184-hevosvoimainen, ja bensa-TFSI 230-hevosvoimainen. Huippumalli TTS:ssä on 310 hevosvoimaa, mutta sitä RS-versiota vitoskoneineen voitaneen odotella myös kolmanteen sukupolveen.

Pariisin autonäyttelyssä oli muuten näytillä myös neliovinen konsepti samasta aiheesta. Taitaa Mersun CLA myydä liian hyvin. Vuoden päästä lienee vuorossa TT:n maasturiversio...
 
© Audi