Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itävalta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itävalta. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Erikoinen Eurooppa

No mitä Euroopan reissusta jäi käteen? Kahdeksan päivän aikana vierailin yhdeksässä maassa, joista neljässä en ollut ennen käynyt. Kilometrejä kertyi noin 3000. Valokuvia jäi muistoksi noin 1400. Matkani hinnaksi kaikkine kuluineen laskin noin 800 euroa. Ei mitenkään kohtuuton hinta siitä mitä kaikkea tuli nähtyä ja koettua.

Matka Monte Carlosta kotiovelle Hämeenlinnaan kesti vain alle kahdeksan tuntia. Sinne pääsemiseksi vaadittiin viikon verran ajelua, yöpymisineen ja matkan suunnitteluineen. Lentäminen on todella paljon helpompi tapa päästä perille, kun tietää minne on menossa. Mutta vasta automatka antaa joka maasta oikean ja realistisen kuvan. Silloin saa parhaiten kontaktin aitoihin paikallisiin ihmisiin, jotka monesti osoittautuvat kullan arvoisiksi.

Euroopassa on sikäli helppo matkustaa, että rajoilla ei tarvitse pysähtyä. Joskus rajan paljastava liikennemerkki saattaa vilahtaa ohi silmien. Länsimainen kulttuurikin vallitsee kaikkialla. Ainoastaan kielitaito asettaa rajoituksia. Monessa maassa pärjää englannilla, mutta ainakin muutama sana tervehdyksineen on hyvä osata ja käyttää paikallisella kielellä.

Liikennekulttuureissakin on eroa. Pohjoismaissa on selkeää ja turvallista ajella, eikä säännöissä ole juurikaan eroa. Myöskään Saksassa ongelmia ei ole, jos ei pelkää käyttää vauhtia. Muutenkin eurooppalainen liikenne on hektisempi ja vilkkaampi, jossa anteeksipyytelevällä ajotyylillä ei pärjää. Varsinkin Italiassa puhalletaan niskaan tosissaan ja esimerkiksi lukuisissa liikenneympyröissä tuikataan pieniinkin väleihin.

Tien kunto oli matkamme varrella monin paikoin yllättävän huono. Suomen tiet tuntuivat samettisilta pahimpiin röykytyksiin verrattuna. Esimerkiksi Saksan vapaiden nopeuksien baanat olivat monesti pomppuisia ja täynnä teräviä pokkauksia. Siinä mielessä Suomen hyvät moottoritiet kestäisivät hyvin muuttuvat nopeusrajoitukset, jotka voitaisiin hyvällä kesäkelillä poistaa kokonaan. Sen lisäksi tieverkosto on paljon paremmin valaistu Suomessa kuin oikeastaan missään muualla Euroopassa.

Autokanta Euroopassa on luonnollisesti selvästi uudempaa kuin korkean autoveron riivaamassa Suomessa. Ruotsissa luotetaan Volvoihin sekä erityisesti saksalaisiin laatubrändeihin. Tanskassa vaivaa myös kireä autovero, joten ihan Ruotsin tasoon ei ylletä. Saksa on ylivoimainen ykkönen autojen suhteen, varsinkin kokoonsa nähden. Kotimaista autoteollisuutta suositaan, ja autobahnat ovat täynnä kunkin merkin parhaita edustajia. Italiassa autokanta vaikuttaa yllättävän kehnolta. Siellä suositaan pikkuautoja, eikä niitä säälitä kolhuilta. Ranska on jollain tavalla kompromissi Saksan ja Italian välillä. Mielenkiintoisin autokanta löytyy kuitenkin Sveitsistä. Siellä ei millään automerkillä ole kotikenttäetua, joten kaikkia merkkejä löytyy tasaisesti. EU:n ulkopuolisena myös jenkkiautot ovat saaneet poikkeuksellisen jalansijan. Oma lukunsa on myös Monacon ja Luganon kaltaiset rikkaat kaupungit, jossa liikennettä värittää lukuisat englantilaiset ja italialaiset arvoautot.

Autohullulle sopivia matkakohteita löytyy runsaasti, varsinkin Saksasta. Meidänkin reitti ohitti monta mielenkiintoista automiehen keidasta, joihin ei nyt ollut aikaa tutustua. Toisaalta on hyvä, että tulevaisuudessakin riittää motivaatiota lähteä uudestaan jonnekin päin Eurooppaa.

Mieleenpainuvimmat kohteet olivat mielestäni Alpit, ja erityisesti sen eteläpuoli pitkulaisine järvineen sekä Välimeren ranta etenkin Ranskan puolella. Näihin kohteisiin kehottaisin jokaista tutustumaan jossain vaiheessa elämäänsä. Toki joka puolelta maailmaa löytyy ihmeellisiä kohteita, joita Jumala ja ihmiskäsi on historian saatossa rakentanut.

Itse matka taitaa todella olla tärkeämpää kuin perille pääseminen!

© Caradise 2015

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Ainutlaatuiset Alpit

Kun on sunnuntai, niin pitää päästä kirkkoon. Eikä mihin tahansa hartaushetkeen, vaan elävään seurakuntaan. Hillsong-seurakuntia on jo ympäri Eurooppaa ja alkuun suunnittelimme Lyoniin, mutta sen tilaisuudet alkoivat jo ennen puolta päivää,  joten sinne emme ehtineet. Siksi suuntasimme takaisin Saksaan ja Koblenziin aivan Sveitsin rajalle.

Tällä kertaa lyhin reitti ei vienytkään autobahnoja pitkin, vaan Offenburgista Schwartzwaldin läpi Kinzig-joen vartta pitkin. Jokilaakso on kätevä paikka sijoittaa valtatie, sillä korkeuserot joen välittömässä läheisyydessä eivät ole suuria. Sen sijaan tien molemmin puolin näkyy vuorijonoja, jotka kasvavat vähitellen Alppeja lähestyessä. Näkyipä tien varrella BBS:n vannetehdaskin. Schrambergin kaupungin jälkeen noustiin neulansilmämutkia ylänköalueelle jolloin maisemat samalla tasoittuivat kumpuileviksi peltoaukeiksi. Kohta liityttiin moottoritielle,  ja Singenin ohi, josta löytyy yksi Euroopan upeimmista autoliikkeistä.

Koblenzin Hillsong-seurakunta muistutti erittäin paljon helsinkiläistä Suhea, niin tyyliltään kuin kooltaankiin. Osallistuimme kello 12 kokoukseen,  joka oli jo täynnä nuoria ja nuorekkaita. Musiikki ja muut esitykset olivat tuttua länsimaiseen city-seurakuntaan tottuneille. Valitettavasti pieni chihuahua katsottiin liian suureksi häiriötekijäksi, ja meitä pyydettiin poistumaan salista kesken kaiken aulan puolelle...

Itse Koblenz näytti yllättävän ankealta sijaintiinsa nähden. Jatkoimme siis suoraa päätä Sveitsin puolelle ja Boden-järven eteläpuolelle. Sveitsi ei kuulu Euroopan Unioniin, mutta rajan ylitys onnistui silti pysähtymättä. Schengen-sopimus pitää huolen ihmisten vapaasta liikkumisesta. Stopin vaati kuitenkin Sveitsin moottoritietarra. Se maksoi lähes 40 euroa ja on voimassa tulevaan vuoteen saakka.

Reitimme seurasi Boden-järven vierustaa Rein-joen alkulähteille, joka on samalla rajana Itävallan ja Sveitsin välissä. Horisontissa kohoavat valkohuippuiset Alpit suurenevat kilometri kilometriltä. Ja ajamiseen keskittyminen tahtoo unohtua sanoinkuvaamattoman upeiden näkymien takia.

Piipahdimme myös nopeasti Itävallan puolella tankkaamassa. Siellä bensalitran hintataso on nimittäin 20 senttiä muuta Eurooppaa halvempaa. Itävallan ja Sveitsin väliin mahtuu vielä piskuinen Liechtenstein,  jossa piipahdimme iltapäiväkahvilla! Nämä kaikki osuvat Rein-joen laaksoon, jota kehystävät hulppeat Alppien huiput.

Vaikein osuus matkalla on vuoriston ylitys. Vaihtoehtoja oli kolme: Lyhin reitti olisi Splügenin sola. Emme kuitenkaan uskaltaneet kesärenkailla sinne, sillä tien reunoilla oli edelleen lunta. Eräiden tietojen mukaan se olisi vieläpä suljettu talvikautena. Myös St. Moritzin kautta olisi päässyt, mutta solia sielläkin olisi.

Lopulta päädyimme helpoimpaan ratkaisuun, eli San Bernandinon 6,6 km pitkään tunneliin korkeimpien vuorten läpi. Se toi lisää matkaa sata kilometriä, mutta ne olivatkin sitten maisemiltaan henkeäsalpaavimmat sata kilometriä, jota olen koskaan ajanut. Alppien etelärinne tuntuu laskeutuvan paljon pohjoista nopeammin, joten valtatie kiemurtelee kyykäärmeen lailla kohti seuraavaa jokilaaksoa. Ei sanat eikä kuvat riitä kuvaamaan tätä elämystä, tämä kannattaa ehdottomasti kokea itse!

Laaksossa päästän taas moottoritielle, ja Luganon kohdalla lähdemme mutkittelemaan kohti Como-järven rantaa. Tunneleita on päivän aikana takana kymmeniä. Samalla lämpötila on noussut Alppien huippujen viidestä keväiseen viiteentoista. Nähtävää riittäisi täälläkin vaikka loppuelämäksi, mutta ilta hämärtyy jo, ja loppumatka hotelliimme kiemurteli järvenrantaa hitaasti, joten maisemien ihailu jääköön seuraavalle päivälle.

© Caradise 2015