Classic Motor Show

Parin vuoden tapahtumakielto on koskettanut myös suurempia autotapahtumia. Oli siis kiva pitkästä aikaa käydä Lahden Messukeskuksessa Classic Motor Showssa kolmen vuoden tauon jälkeen. Maailmalla on tunnetusti ehtinyt tapahtua mullistuksia melkoisesti tänä aikana, joten oli jännä nähdä, miten tämä kaikki on vaikuttanut klassikkoautoharrastukseen.

Korona ei sinänsä ole harrasteautoilua haitannut. Päinvastoin, omalla autolla ajelu on todettu terveysturvalliseksi ajanvietoksi. Sen sijaan enemmän haittaa on syntynyt Putinin sekoilusta rajan takana. Edullisemman öljyn tyrehtyminen on saanut autoilijat pohtimaan liikkumistarpeitaan ja vaihtoehtoisia voimanlähteitä. Autokaupassa kysyntä on kallistunut sähkövempeleiden suuntaan. Vanhoista autoista innostuneet eivät kuitenkaan ole syttyneet sieluttomille sähkömoottoreille ja harrasteautot on saatava ajoon kesän kynnyksellä. Toki kallis bensa saattaa rajata yhä useamman turhia ajeluita.

Vappusunnuntaina ei ollutkaan enää totuttuun tapaan kertynyt vanhoja autoja Messukeskuksen parkkipaikalle. Syitä toki voi olla muitakin kuin yli kahden euron polttoainelitra. Sää vaikuttaa aina, ja tänä vuonna lauantaille osui se poutaisempi päivä, vaikkei onneksi sunnuntaikaan lopulta kovin sateinen ollut.

Ehkä enemmän vaikutti kuitenkin näyttelyn sijoittuminen vappuviikonlopulle. Monet siis ajoittivat käyntinsä lauantaille, ja sunnuntaina omaa harrasteautoa ulkoilutettiin mieluummin paikallisissa vappuparaateissa. Lauantaina messuvieraita olikin lähes tuplaten sunnuntaihin verrattuna.

Myös hallien sisällä huomasi pian, että ajoneuvoja on esillä normaalia vähemmän. Tämä johtuu jo pitkälti vuoden teemasta, joka oli ajoneuvot työssä. Vaikka kumipyöräisiä työn sankareita esiteltiinkin laajalla rintamalla, monet hyötyajoneuvoista ovat valtavan kokoisia, eikä halliin yksinkertaisesti mahtunut suurien kuorma-autojen lisäksi niin paljon kalustoa. Toki on hyvä, että painotus vaihtuu vuosien varrella, ainakin kaiken ikäiset pikkupojat olivat ihmeissään. Ja olihan kaltaistani urheiluautojen ystävää hemmoteltu jo edellisessä tapahtumassa kolme vuotta sitten!

Tänä vuonna oli silti haalittu mukaan myös useampi helmi, joita en ole aiemmin päässyt näkemään. Upeimmat yksilöt olivatkin yllättäen 1930-luvun avoautoja! B-hallissa vetonauloina toimivat vuoden 1936 Mercedes-Benz 290 Cabriolet A, sekä Bemari-kaksikko erittäin kauniisti entisöityinä: tummansininen 326 Drautz Cabriolet ja lähes täydellisesti tapahtuman logon teemavärejä noudattava 315/1 Roadster. E-hallin aarteina puolestaan komeilivat Packard Eight Convertible Sedan sekä Bugatti Type 57C Stelvio Cabriolet. Näistä jälkimmäisen omistaja saapui paikalle sunnuntaina omalla 30-luvun Rolls-Roycellaan, joka keräsi yleisöä puoleensa kunniavieraan parkkipaikalla ulkona!

Myös Studebakerin 120-vuotisjuhlaa kunnioitettiin viiden esimerkin voimalla. Mielenkiintoisena huomiona ajan kulusta oli myös muistutuksena, että tänä vuonna jo vuosimallin 1991 autot voidaan museokatsastaa! Kun lapsuudesta tutut 850-Volvot ja Primerat alkavat ilmestyä klassikkoautotapahtumiin, alkaa väkisinkin itse huomata vanhentuneensa…

© Caradise 2022

Classic Motor Show

Lahden jokakeväinen Classic Motor Show alkaa aiheuttaa jo ruuhkia! Tämä mielestäni paras vuosittain järjestettävä autonäyttely Suomessa alkaa saamaan ihmisiä liikkeelle jo tungokseksi asti. Tänä vuonna teemana oli osuvasti urheiluautot, joten halusin kokeilla, päästetäänkö autoni jo harrasteautoille tarkoitetulle parkkialueelle. Sääkin oli sopivan ankea ja kolea.

Mutta järjestäjät olivat tiukkana, ja tivasivat juhlamallini valmistusvuotta. Edellä ajanut saman ikäinen Ferrari 360 Modena pääsi sisään kuulemma kutsuvieraana, mutta omaani ei alueelle huolittu, vaan jouduin tyytymään rahvaalle tarkoitetulle parkkipaikalle. Sitä ennen käännös vasemmalle Svinhufvudinkadulle oli estetty, joka sai aikaan valtavan jonon Hollolankadulle!

Parkkipaikat pursuilivat kaikenkarvaisia klassikkoautoja jo yhdentoista aikaan aamusta. Suurin osa oli tutun oloisia autoja, mutta onneksi sekaan mahtuu aina todellisia aarteita. Tällä kertaa sellaiseksi voi ehdottomasti laskea Citroën SM Cabrioletin! Jäin heti pohtimaan, kuinka harvinaisesta autosta mahtaa olla kyse, sillä tehdas ei itse suostunut avomalleja valmistamaan. Ison kissan etukulmassa lukeva Mylord paljasti myöhemmin, että tällaisia on rakennettu kourallinen, ja yksi niistä myytiin viisi vuotta sitten puolella miljoonalla!

Parkkipaikkoja kierrellessä aika rientää leppoisasti, ja sisään näyttelyyn tulee mentyä ehkä jo turhan myöhään. Päätin säästää täynnä urheiluautoja olevan teemaosaston viimeiseksi, mikä melkein osoittautui virheeksi. Näyttelyn sulkemisaika alkoi tikittämään tuskastuttavan nopeasti, ja jouduin kiertämään varsinaiset näyttelyosastot turhan vauhdikkaasti. Onneksi ehdin juuri ja juuri tutustua kunnolla tämän vuoden teemaosastoon.

Se olikin rakennettu tänä vuonna poikkeuksellisen näyttäväksi! Urheiluautot kun lämmittävät sydäntäni kovasti, niin oli kiehtovaa nähdä parikymmentä erittäin kiiltävää urheiluautoa vuosien varrelta siistissä hallissa. Autot olivat jaoteltu maittain, ja takaseinällä kerrottiin hyvin urheiluautojen historiasta Suomessa. Se kun ei vuosikymmeniä sitten ollut kovinkaan runsas. Mutta onneksi tänne kylmään Pohjolaankin on aina jokunen eksoottinen sportti eksynyt.

Näyttelyn helmeksi yhdessä ensimmäisen valmistusvuoden Corveten kanssa oli pienelle korokkeelle asetettu Ferrari 250 GTE 2+2. Täydelliseksi entisöity klassinen perhe-Ferrari ostettiin aikanaan Suomeen uutena! Lahden messukeskuksessa onkin käynyt vuosien varrella melkeinpä jokainen 250-sarjan Ferrari Suomessa! Tämä kertonee tapahtuman tasosta jotain…

Halusin myös tutkia, miten muut osastot olivat toteuttaneet ”urheiluautot” -teemavuotta. Osa ei kieltämättä mitenkään. Monet kerhot toivat sentään näytille urheiluautoiluun läheltä liippaavia kilpa-autoja, esimerkkinä Le Mansiin eksynyt Cadillac. Urheiluauton käsite on tietysti hyvin häilyvä, joiltakin osastoilta löytyi mielenkiintoisia coupé-malleja. Esimerkkinä mainittakoon Paradise Carsin myymä Rolls-Royce Silver Shadow Mulliner Park Ward Fixed Head Coupé! Myös ranskalaiselta avenuelta pystyi bongaamaan kaksi kaunista ja erittäin harvinaista coupé-mallia: Citroën 11A Faux-Cabriolet sekä Peugeot 301 D Coupé.

Maininnan arvoisia näyttelyesineitä olivat myös Jaguar-kerhon paikalle tuoma SS100 Roadster, sekä erikoiskorinen Bentley Mark VI Special SccH:n osastolla. Myös kaunis Fiat 1100 Trasformabile viehätti Il Garage di Don Carlo ry:n osastolla “La Dolce Vita”, joka palkittiin näyttelyn parhaaksi yhdistysosastoksi.

Näitä urheiluautoja olisi tutkinut mieluusti kauemminkin, mutta klo 17 vieraat häädettiin ulos hallista. Ja ulkona odotti vielä yksi yllätys: Eipä ole koskaan vielä toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettävässä Classic Motor Showssa satanut lunta, mutta nyt on! Onneksi maahan ei jäänyt enää mitään, joten kaikki vanhat arvoautot saatiin ajettua kotiin turvaan. Ja vinkiksi ensi vuodelle: Ajoissa paikalle…

© Caradise 2019

Classic Motor Show

Kymmenen vuotta on kulunut aikaa ensimmäisestä Classic Motor Showsta Lahden Messukeskuksessa. Suomessa oli selvästi tilausta isolle, kansainvälisen tason klassikkoautonäyttelylle. Olen vieraillut alusta saakka jokaisessa, eli siis yksitoista kertaa. Tapahtumasta on tullut perinne, jonne on päästävä joka toukokuun ensimmäinen viikonloppu!

Yleisöä tuntuu olevan vuosi vuodelta runsaasti. Vielä ei kuitenkaan rikottu maagista 20 000 kävijän rajaa, mutta suunta on oikea! Kaavakin on suht tuttu: oma auto jää harmillisen kauas, kun tuhatkunta klassikkoautoa valtaa isot parkkialueet messuhallin lähistöltä. Kevään lämpöennätys 21,4 astetta osui sopivasti sunnuntaille ja nimenomaan Lahteen, mikä auttoi kävijäennätyksen rikkomisessa. Itse olin paikalla lauantaina, mutta silloinkin tungosta oli kivasti.

Classic Motor Show on jo pitkään rakentunut tietyn teeman ympärille, joka on vaihdellut vuosien saatossa mukavasti. Nyt oli vuorossa britit. Teemaosasto oli tuttuun tapaan keskittynyt D-halliin, toki muuallakin huomasi hyvin brittien läsnäolon. Englantilainen autoteollisuus kun on erittäin monipuolista, valmistajia on ollut satoja laidasta laitaan. Painotus oli mielestäni ehkä turhankin paljon kansanmalleissa, jotka eivät omaa niin hohdokasta mainetta. Muutamia poikkeuksiakin onneksi oli, mutta esimerkiksi Aston Martineita ei yhtään!

Toinen uusi idea oli nimeltään ”omistajien helmet”. Sen tiimoilta oli valikoitu kymmenen autoa, joilla on mielenkiintoinen tarina suhteessa omistajaansa. Yleisö sai äänestää suosikkiaan, ja voittajaksi valikoitui viehättävästi patinoitunut IFA F8 Cabriolet. Toisaalta mietin idean tarpeellisuutta, onhan melkeinpä jokainen näyttelyn ajoneuvo tietyllä tapaa omistajansa helmi.

Onpa kymmenen vuoden aikana ehditty jo toteuttaa monta hyvää ideaa, joten on ihan hyvä, ettei näyttelyä toteuteta aina ihan samalla kaavalla, kuten esimerkiksi eräässä pääsiäisen tapahtumassa on käynyt. Ensi vuonnakin suuntaan satavarmasti Lahteen, silloin teemana on sydäntäni niin kovasti lämmittävä urheiluautot!

Joka vuosi halliin on onnistuttu löytämään harvinaisuuksia, joita ei olisi osannut odottaa näkevänsä Suomessa. Esimerkeiksi kelvannee erittäin kaunis ja linjakas neliovinen Delage D6-70 Coachcraft Tourer, yhtä vanha sporttinen Alvis Vaasan automuseosta, sekä peräti kahdeksan Alpine-urheiluautoa! Kaikki näistä tietysti vielä suomalaisissa rekisterikilvissä!

© Caradise 2018

Classic Motor Show

Enemmän ihmisiä, vähemmän autoja. Tämä oli päällimmäinen fiilis tämän vuoden Classic Motor Showsta. Ajelin paikalle Mazdallani noin 10:30 aikoihin, eli puolitoista tuntia näyttelyn aukeamisesta. Tuttuun tyyliin kurvailin Lahden Messukeskuksen liikenneympyrään, mutta sieltä minut ohjattiin saman tien tulosuuntaan. Lähin parkkipaikka löytyi lopulta noin kilometrin päästä, näin kauas en ole koskaan joutunut autoani jättämään.

Edellisvuosien tapaan klassikoille varatut parkkialueet olivat ääriään myöten täynnä. Osa vanhoista autoista jouduttiin varmaan käännyttämään muualle. Parkkipaikkoja kierrellessä meni jopa enemmän aikaa kuin sisätiloissa, joten näyttelyn suosio on edelleen korkealla. Varmasti myös sääennusteet saivat väen liikkeelle paremmin lauantaina, joka oli viisi astetta lämpimämpi kuin sunnuntai.

Sisällä hallissa väentungos tuntui ennätykselliseltä, kävijöitä oli lopulta yli 18 400. Silti osastot tuntuivat viime vuosia väljemmiltä. Esimerkiksi alakerran neuvottelutilaan ei tänä vuonna järjestetty mitään nähtävää. Toki tällekin vuodelle riitti paljon ihmeteltävää.

Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi ja kymmenennen kerran järjestetyn Classic Motor Shown teemaksi oli valikoitu hieman tylsästi 1970-luku. Kyllähän silloin moni asia muuttui pysyvästi autoilussa, ja siinä järjestävät onnistuivat tuomaan hyvin asioita esille. Painotus oli selvästi tavallisen kansan autoissa, mitä nyt Kekkosen valtava Chrysler edusti pientä poikkeusta.

Näyttelyn suuriksi tähdiksi oli haalittu miljoonien arvoinen Ferrari-kaksikko: 250 GT Competizione Tour de France on jopa suomalaisomistuksessa, mutta nelisylinterinen 750 Monza tuotiin lainaan jostain ulkomailta (luultavasti Britanniasta). Molemmilla on huikea Suomi-historia, näillähän mentiin lujaa Eläintarhan ajoissa 60 vuotta sitten. Voi kun joskus saataisiin aikaan jonkunlainen ”luokkakokous” niille häikäiseville autoille, jotka silloin Helsingissä kilpailivat. Useat niistä ovat nimittäin säilyneet, ja saatu entisöityä ulkomaalaisomistuksissa. Esimerkiksi sinivalkoinen 250 Testa Rossa on taas virheettömässä kunnossa…

Mutta puutteista huolimatta Classic Motor Show on edelleen ykköstapahtuma sisätiloissa Suomessa. Hintatasokin on inhimillisempi kuin pääsiäisenä Helsingissä. Kannattaa siis tulla jatkossakin, ja muistaa että aikainen lintu madon nappaa!

© Caradise 2017

Classic Motor Show

Classic Motor Showsta on muodostunut minulle jo perinne, jonne on pakko päästä joka vuosi. Tänä vuonna erityisesti, sillä sain tehdä matkan sinne ikiomalla klassikkoautollani. Onneksi sääkin oli poikkeuksellisen upea, t-paidalla tuli ajoittain jopa kuuma!

Lahden klassikkonäyttely on vakiinnuttanut paikkansa mielestäni parhaana sisätilanäyttelynä Suomessa. Tämä vuosi oli yhdekäs kerta, ja kävijöiden määrä tuntuu koko ajan paisuvan. Kiitos häikäisevän upean säätilan, harrasteautoparkki pursuili äärimmilleen upeita autoja historian saatosta, ja myöhäisimmät omalla klassikolla tulijat käännytettiin tylysti pois jo liikenneympyrässä. Jokainen vähänkään laajempi alue messukeskuksen läheisyydessä oli täytetty vanhoilla autoilla. Jotain kertoo sekin, että otin selvästi enemmän kuvia parkkialueilla kuin itse näyttelyssä. Autoharrastus voi siis edelleen ilmeisen hyvin Suomessa!

Ohjelmapuolella ei ollut tänä vuonna mitään uutta. Teemaosasto oli tutusti D-hallissa ja alakerran neuvottelutila pyhitetty "Oi niitä aikoja" -aiheen ympärille, tällä kertaa 6-päätteisin vuosiluvuin. Pääteemana tänä vuonna oli "Sorateiden virtuoosit", millä haluttiin kunnioittaa Suomen ylivoimaista ralliperinnettä.

Sen suhteen olikin runsaasti nähtävää. Ralliautoja oli nimittäin erittäin paljon. Toisaalta taas ne rallihistorian upeimmat, eli B-ryhmäläiset loistivat poissaolollaan. Ainoastaan yksi replica Audi Quattrosta oli paikalla. Voi olla, että B-ryhmän edustajia ei Suomessa enää montaa ole, tai sitten ne ovat vain visusti piilossa entisten maailmanmestarien yksityiskokoelmissa. Lohtuna sentään Jyväskylän Suurajojen harvinaiset voittaja-autot varhaiselta 1950-luvulta.

Muutoinkin näyttelyn taso oli kieltämättä laskenut. Autojen määrä tuntui olevan aavistuksen pienempi ja markkinointiosasto levittyy reunoilta yhä vaan keskemmälle. Toki tänäkin vuonna oli ennennäkemättömiä yllätyksiä, kauneimpana pysäyttävä coupé-mallinen Bugatti Type 57. Tämäkin suomalaisissa kilvissä! Yli satavuotiaiden veteraanisarjassa oli myös poikkeuksellisen runsas edustus.

Onhan Classic Motor Shown taso ollut kieltämättä niin huikean korkealla, että pieni notkahdus sallitaan. Ja olihan parkkipaikoilla monia edellisiltä vuosilta halleista tuttua autoa saapunut paikalle ajamana. Classic Motor Show pysynee siis ykkösenä vielä pitkään!

© Caradise 2016