Olen joka vuosi tykännyt fiilistellä kevättä
Caradise-blogissani ja päivittää samalla kuulumisia. Tänäkin vuonna sille on
vahvat perusteet. Kirjoitan tätä tekstiä nimittäin uuden, isomman kotimme
sohvalta Vanajaveden jääpeitettä tuijottaen. Maisemat olohuoneesta ovat
edelleen suurin piirtein samat kuin vanhassa, puolet pienemmässä kodissa, mutta
katsomme sitä nyt vähän eri kulmasta. Unelmien asunnon löytyminen on sekin oma
hieno tarinansa, mutta keskitytään tässä blogissa tiukasti autoihin.
Suurin syy isomman asunnon tarpeelle löytyy vaimon
pyöristyneestä vatsasta! Kesällä pitäisi syntyä toivottavasti terve pikkuinen,
kukaties tuleva automies! Autoharrastus putoaa siis taas prioriteettilistalla
pykälää alemmas, mutta eipä sitä onneksi kokonaan tarvitse unohtaa.
Kun sain Rinta-Joupilta lokakuussa autoedun käyttööni, ei
omiin autoihin ole tullut juurikaan lisää kilometrejä. Mazda on säilynyt
turvallisesti tallissaan. Kilometrejä kertyi viime vuonna 3 676.
Kevätauringon lämmittäessä olisi tehnyt jo mieli ajaa se pois tallistaan uuteen
paikkaan, mutta entisen kotikadun mäet ovat vielä noin kymmensenttisen, repaleisen
jään peitossa. Näitä ei kesärenkailla, kisa-alustaisella avoautolla niin vain
voiteta. Olkoot siis vielä hetken talvisäilössä.
Volvo sen sijaan on joutunut heitteille kadun varressa.
Kaiken kukkuraksi lunta on tänä talvena ollut mahdottoman paljon. Lumitöitä on
siis riittänyt, ettei C70 näyttäisi aivan hylätyltä. Nyt kun aurinko on vihdoin
taas ottanut vallan talven pimeydeltä ja kylmyydeltä, Volvo oli kaivettava pois
lumivallien välistä.
Eikä se sieltä valitettavasti ilman vahinkoja tullut. Tein
talven aikana muutaman lenkin Volvolla, jotta paikat pysyisivät kunnossa.
Akkuakin joutui lataamaan pariin otteeseen. Mutta seisonta ja pakkaset ovat
aiheuttaneet sen, että ohjaustehostimessa on nyt jotain vikaa. Ehkä pyörien
väkisin vääntäminen jäisten pyöränkolojen sisällä on tehnyt hallaa ohjaukselle.
Ohjaustehostimen öljyt ovat hieman huvenneet ja samoin ilmat
hävinneet pyöristä. Näiden myötä Volvon ratin kääntämisessä on ikävän
tuntuinen, kulmikas tärinä. Vauhdin myötä tehostuksen tarve vähenee, mutta
pykältäminen ei silloinkaan kokonaan häviä.
Volvohan oli koko talven nettiautossa myynnissäkin, muttei
herättänyt kuin lievää kiinnostusta, eikä kauppoihin päästy. On siis ehkä
kokeiltava kuinka paljon autosta saisi huutokaupasta. Sopivaa aikaa sille pitää
vielä pohtia, nyt kun hullutus itärajan takana on nostanut polttoaineiden
litrahinnat yli kahden euron.
Mazdakin joutaa myytäväksi keväällä! Niin upea auto kuin se
onkin, on aikansa kaikella. Kaksipaikkainen roadster ei ole optimaalisin
vaihtoehto kasvavan perheen kuljetustarpeisiin. Onneksi pystyn kuitenkin
lainaamaan perheauton töistä, niin avoautoilusta ei välttämättä tarvitse
luopua! Kiikarissa on siis nelipaikkainen avoauto, johon mahtuisi lastenistuin
takapenkille.
Edellisen asunnon myynnistä kertyneiden säästöjen ansiosta
myös budjetti on kasvanut mukavasti. Paljon tietysti riippuu, kuinka paljon
omistani saan myytäessä, mutta mahdollisuuksia on jopa 20 000 € hintaiseen
avoautoon. Tähtäimessä olisi siis vähintäänkin siisti kakkospolven Volvo C70,
CLK-Mersu, tai jotain vastaavaa. E93-korimallin Bemari olisi myös
ominaisuuksiltaan täydellinen, mutta sellainen löytyy jo siskoni pihasta.
Budjetin venyessä myös Ford Mustangin tai Chevrolet Camaron avomalli näyttäisi
hyvältä uuden asunnon autokatoksessa!
