Houkutteleva poni

Ford Mustang 4.0 V6 Convertible testattu kesäkuussa 2022.

Retro-mallinen Avo-Mustang olisi oiva perheauto auringosta nauttiville!

Perheelle sopivaa avoautoa etsitään huvittavalla konseptilla: Hämeenlinnassa on myynnissä mielenkiintoinen ja malliltaan yksi houkuttelevimmista, eli retro-mallinen Ford Mustang Convertible. Heti ensimmäisenä liikkeeseen saapuessa kaivan autostani vauvojen turvaistuimen ja lähden myyjän luvalla sovittelemaan sitä takapenkille oikealle puolelle! Tämä on yksi tärkeä kriteeri uutta kesäautoa etsittäessä, koko perheen on mahduttava kyytiin…

Mustang on onneksi sen verran tilava avoauto, että turvaistuin mahtuu mukaan! Toki etuistuin jää silloin melko eteen, mutta matkustajaa se tuskin haittaa niin paljoa. Turvaistuimen asentaminen takaistuimelle ei voisi olla helpompaa, kun katon saa laskettua pois tieltä! Hankalan muotoisessa kontissakin on ihan kivasti tilaa, joten sinne saattaa mahtua jopa lastenrattaat mukaan.

Kun tilakysymykset on Mustangin osalta ratkaistu, voi keskittyä tarkemmin itse autoon. Mustang tuntuu Miataan tottuneelle reilusti isommalta autolta, minkä aistii väljyytenä ohjaamossa sekä ajon aikana vakautena ja rauhallisuutena. Kuljettajan istuin on reilun kokoinen, mutta ei tue vartaloa kovinkaan hyvin. Varsinkin kun tässä yksilössä penkin sähkösäätönappula tuntuu olevan jotenkin rikki, en saa ajoasennosta ollenkaan sopivaa.

Viidennen sukupolven Mustang nojaa muotoilussaan vahvasti ykköspolven tuttuihin elementteihin. Esimerkiksi kojetaulussa on viitteitä vuosien 1967-68 Mustangiin. Kuljettajan näkymää hallitsee kaksi suurta pyöreää mittaristoa, jossa numerot juoksevat kehän suuntaisesti. Kojelaudan yläosan linjaus muistuttaa sekin selkeästi esikuvaansa. Keskikonsoli on ehtaa 2000-lukua ja toiminnot löytyvät helposti. Muovin laatu ei Mustangissakaan ole eurooppalaisten tasolla, mutta parannusta edeltäjäänsä kuitenkin on.

Korin muotoiluun on haettu eniten vaikutteita vuoden 1969 Mustangista. Linjat ovat selkeät, vähän pulleat ja melko massiiviset. Koeajetussa yksilössä on jopa 20-tuumaiset vanteet, mutta ne istuvat kulmikkaaseen koriin hyvin. V6-malleissa puskurit ovat pienemmät kuin GT-mallissa. Kolmesta pystyraidasta koostuvat takavalot ovat nekin pysyneet pitkään Mustangille tunnusomaisena piirteenä. Kokonaisuus on onnistunut, ja makea ulkonäkö onkin suurin syy sille, miksi tätä autoa halutaan.

Alle kahdella kympillä saa tällä hetkellä pääsääntöisesti nelilitraisella V6-moottorilla varustettua perusmallia vuosilta 2005-2009, mutta ajoittain tarjolle saattaa tulla myös kasikoneisia tai faceliftin kokenutta 2010-mallia. Koeajetussa yksilössä on 210-heppainen kutoskone. Se ei tee painavasta autosta kovin nopeaa, mutta sillä pärjää hyvin liikenteessä. Onneksi kutonenkin murisee jo ihan kivasti! Viisivaihteinen automaatti on perinteistä mallia, eikä sen vaihteita pysty itse vaihtamaan.

Suuret pyörät rullaavat hyvin, mikä tekee menosta tasaista ja sulavaa. Toki kovin isoa töyssyä ei tarvita, jotta huomaa, ettei avomallin vääntöjäykkyys ole auton parhaimpia puolia. Alustarakenteet edustavat nekin perinteitä; jäykkä taka-akseli kierrejousin osaltaan vähentää kallistelua, mutta tuntuma tiehen ei ole niin herkkä ja tarkka kuin erillisjousituksella.

Luonteeltaan Mustang on leppoisa ja tilava cruiseri vaivattomaan liikkumiseen. Jokapäiväistä elämää ajatellen se ei ole ollenkaan huono asia. Viidennen polven Mustang näyttäisi kieltämättä hyvältä autokatoksessani, mutta joudun ehkä sittenkin tyytymään johonkin toiseen avoautoon. Kriisiytyneessä maailmassa, sekä talouden ja autokaupan hiipuessa on ehkä viisaampaa pienentää budjettia. Tämä yksilö jää ostamatta lähinnä nahkapenkkien puutteen takia, mutta jollekin tästä on varmasti kiva kesälelu jenkkimaustein.

Helteisellä moottoritiellä matkatessa voi Suomessakin helposti kuvitella itsensä Amerikan mantereelle maileja nielemään. Mustangilla olisi kiva ajella jonnekin kauas lämpimään kantrin säestäessä matkaa!

© Caradise 2022

Toinen pala Amerikan unelmaa

Ford Mustang 2.3 EcoBoost A10 Convertible testattu joulukuussa 2019.

Vastaako häijympi ulkonäkö kasvojenkohotuksen saaneen Ford Mustangin luonnetta?

Miamin matkaa suunnitellessa tuli tietysti taas mieleen vuokrata auto päiväksi. Eikä mikä tahansa auto, sillä aurinkoisella alueella etsinnän kohteena on luonnollisesti katoton vaihtoehto. Jenkeissä kun ollaan, niitä vaihtoehtoja luulisi riittävän! Jos rahasta ei ole puutetta, valikoima onkin runsas. Mutta koska budjetti on 200 € paikkeilla päivässä, jää käteen käytännössä vain pari vaihtoehtoa. Painotin etsinnöissä niitä vuokraamoita, joissa autoluokan kohdalla luki ”or similar”, mutta Ford Mustang on käytännössä se todennäköisin osuma. Olisihan ollut kiva saada kokemusta jostain toisestakin avoautosta, kuten Chevrolet Camarosta.

Onneksi Mustang ei sentään ollut aivan samanlainen kuin San Franciscossa. Nyt alle saatiin hieman tuoreempi, faceliftin jälkeinen versio. Suurimpina eroina terävöityneen keulan lisäksi on kymmenenpykäläiseksi päivitetty automaattivaihteisto, sekä yllättäen alle 300-hevosvoimaiseksi uudistettu moottori. Muutoksia on tullut myös mittaristoon, sekä valikoista löytyviin ohjelmistoihin.

Vuonna 2018 uudistunut Mustang näyttää aiempaa vihaisemmalta. Valot ja puskuri ovat voimakkaammin muotoiltu. Konepeltiin on tuotu uhmakkuutta kahden ilmanottoaukon muodossa. Kyseessä on facelift sanan varsinaisessa merkityksessä: Takana ei ole tapahtunut käytännössä mitään muutoksia.

Varustelultaan molemmat yksilöt ovat samanlaisia. Vakionakin seuraa monenlaista herkkua! Nyt muistin jopa testata mustan nahkaistuimen viilennystä. Tunne muistuttaa etäisesti porealtaassa istumista, sillä viileää ilmaa puhalletaan pakaroihin nuppineulan kokoisista rei’istä. Keksinnölle voi antaa toimivuuspisteet, sillä molemmin puolin istuimen ilmastointi tuli jätettyä puolivahingossa päälle pidemmäksikin aikaa.

Ajettavuuteen ei oikeastaan ole mitään lisättävää viime kertaan verrattuna. Eikä Miamin seudulla muutenkaan pääse oikein urheiluautoilusta nauttimaan: Tiet ovat viivoittimella piirrettyjä, eikä mutkia juuri ole. Ei myöskään korkeuseroja. Tiet ovat silti harmillisen pomppuisia, ja vastaavaa alustan karkeutta esiintyy uudemmassakin mallissa. Ja vaikka tällä yksilöllä oli huomattavasti vähemmän maileja takanaan, moottoritienopeuksissa renkaista välittyvä tärinä oli yllättävän voimakasta. Ehkä renkaiden tasapainotus tai ilmanpaineiden tarkistus on vuokra-autossa laiminlyöty.

Suurimman huomion kiinnitin ehkä moottorin ja vaihteiston yhteispeliin, onhan vaihteita neljä (!) enemmän kuin pari vuotta vanhemmassa. Ja toimiihan kymmenenpykäläinen automaatti kieltämättä sulavasti ja huomaamattomasti. Toisaalta en kuusivaihteisellakaan missään vaiheessa ajatellut, että välityksiä pitäisi olla lisää. Päinvastoin, kymmenessä vaihteessa alkaa olla jo sen verran liikaa vaihteita, että esimerkiksi manuaalitoiminto jää käytännössä käyttämättä. Kuusivaihteisessa ratin siivekkeillä on paljon hauskempaa vaihtaa vaihteita itse.

Tähän kun lisätään uusittu nelisylinterinen moottori, jossa on vähemmän tehoa kuin edellisessä, joutuu väkisinkin pohtimaan, miksi ihmeessä investoisin uudempaan malliin. Niin paljon komeampi se ei ole. Siitäkin huolimatta, että paperilla uusi versio on yhtä nopea kuin vanhakin. Taustalla on tietysti polttoaineen säästö. Ja olihan se kieltämättä pihimmän oloinen, 260 kilometrin tuloksena oli 26,8 mailia gallonalla, eli eurooppalaisittain noin 9 litraa satasella.

Myös yksi vanhemman version suoranaisista vioista on edelleen korjaamatta. Eli takasivuikkunat eivät mene kunnolla kiinni, ja trooppisen sateen yllättäessä nahkaverhoilu on pilalla. Toisaalta vaivaan on olemassa jokin tietty idea, miten ikkunat saa suljettua, sillä lähtiessä ikkunat olivat tiiviisti ylhäällä. Vielä en ehtinyt oppia, miten se onnistuu, mutta tämä on hyvä opetella ja muistaa, jos päätyy tuoreen avo-Mustangin omistajaksi!

On sentään yksi syy, joka puoltaa uudemman version hankkimista. Vaikka vuokra-autoa ei olekaan varusteltu valinnaisella digitaalisella mittaristolla, valikoiden syövereistä löytyy mielenkiintoista informaatiota. Esimerkiksi ratapäiville on tarjolla kattavaa tietoa g-voimista kiihdytyslukemien mittaamiseen. Ja lähes kaikkea dataa, mitä moottorin anturit keräävät, voi asettaa pikkunäytölle analogisena mittarina digitaalisessa muodossa!

Pienestä napinasta huolimatta on hyvä muistuttaa, että Ford Mustang on edelleen erittäin komea auto! Eikä Amerikan valloitukseen löydy kovin montaa sopivampaa vaihtoehtoa kuin tämä legendaarinen poniauto. Iso avoauto kerää katseita hopeisenakin, ja vieläpä Miamissa, jossa ohikulkijat ovat tottuneet tällaisiin! Tuplahinta tavalliseen vuokrakotteroon verrattuna on mielestäni kohtuullinen panostus elämyksestä, jonka muistaa pitkään. Tonttulakit päässä!

© Caradise 2020

Pala Amerikan unelmaa

Ford Mustang 2.3 EcoBoost A6 Convertible testattu elokuussa 2019.

Ford Mustang on komea peli myös puolikkaalla moottorilla. Tosin muskeliautoksi aatelointi edellyttää V8-konetta.

Kymmenisen vuotta sitten Floridassa Miamin kaduilla näkyi runsaasti uusia Mustangeja, useimmat avomallisia. Aikani niitä ihmeteltyäni huomasin melkein jokaisen ikkunassa pienen viivakoodin, joka kertoi, että ne olivat kaikki vuokra-autoja. Tähän muistikuvaan tukeutuen en lähtenyt etukäteen varailemaan mitään autoa San Franciscosta. Pitäähän nyt jokaisella amerikkalaisella autovuokraamolla olla oma Mustanginsa!

Katsoimme vain nopeasti Googlesta muutaman vuokraamon lähistöltä, sekä hinnat avo-Mustangille. Lähtöhinnat pyörisivät noin 170 dollarin kulmilla, mutta veroineen ja puolipakollisine lisukkeineen on varauduttava noin 200 € kuluerään. Korkeimpaan luottaen kävelimme muutaman korttelin päähän, ja samalta kadulta löytyikin useampi vuokraamo. Pari ensimmäistä ei pystynyt tarjoamaan mitään sopivan sporttista menopeliä, ja Hertzin pisteessäkin oli valtava jono, mutta City Rent-A-Car onnistui luovuttamaan meille Ford Mustang Convertiblen heti päiväksi käyttöön!

Virkailija kehui Mustangin olevan vuosimallia 2019, mutta viereiseltä parkkihallilta noudimme todennäköisesti pari vuotta vanhan yksilön. Mustang sai nimittäin kasvojen kohotuksen vuonna 2018, ja tämä auto on sitä vanhempaa polvea. Riittävän uusi ja komea meille kuitenkin! Vuokraamot eivät yleensä kerro tarkemmin, minkälainen versio on kyseessä, tai millä moottorilla, vaan odottavat asiakkaan häipyvän kaupungin kaduille sen kummemmin miettimättä.

Ensivaikutelma Mustangista paljastaa auton olevan komea avoauto, mutta ehkä hieman karkea laadultaan. Sisällä kaikki varusteet sentään toimivat, mitä nyt kova muovi saattaa häiritä joitain. Suurempi ongelma on takasivuikkunat, jotka eivät mene kokonaan ylös, kun kangaskatto on ylhäällä. Ikkunoiden väliin jää jopa sentin rako! Aurinkoisessa Kaliforniassa se tuskin häiritsee, mutta jos aiot hankkia tällaista omaksi, kannattaa ehdottomasti tarkistaa, että sivuikkunat menevät helposti kiinni saakka!

En myöskään kokeillut, olisiko ikkunoiden nostamisen järjestyksellä asiaan vaikutusta, sillä me tietysti laskimme katon heti alas päivän ajaksi. Katto avautuu sähköllä, mutta ennen tuulilasin karmissa olevan napin painamista on kierrettävä jykevä kahva puoli kierrosta lukituksen avaamiseksi.

Värikin sattui kohdalleen! Kuten kuvasta näkyy, tyttöystäväni jo ennalta valitsema mekko sopii täydellisesti Mustangin maalipinnan sävyyn. Hän oli jopa salaa rukoillut avoauton olevan punainen, jos sellainen ylipäätään vuokrataan! Näin meidän pienimpiin pyyntöihin joskus vastataan, jos vain uskoa riittää…

Tilaa ohjaamossa on reilusti, onhan kyseessä amerikkalainen auto. Tuleva vaimo jopa valitteli kuskin olevan niin kauhean kaukana, kun on tottunut koti-Suomessa intiimimpään kruisailuun MX-5:llä! Takapenkkiä en tullut kokeilleeksi, mutta kai sinnekin aikuinen juuri ja juuri mahtuu. Tavaratilakin on avoautolle riittävä.

Koko tuntuu myös kaupunkiajossa. Keula on massiivinen, ja heti parkkihallin ramppia alas hivutellessa sai kurotella oikein tosissaan, jotta näkisi jalankulkijat ja ohi pyyhältävät Aston Martinit! Sama ilmiö tuli eteen usein San Franciscon jyrkillä kadunkulmilla. Pahimmillaan risteyksessä ei nähnyt oikein muuta kuin taivasta. Konepellin terävät kyömyt sen sijaan nostavat fiilistä…

San Franciscon kadut ovat yllättävän möykkyisiä, eikä pelkästään ratikkakiskojen vuoksi. Mustangin jousitus joutuukin heti testiin. Eikä se kieltämättä kaikkein mukavin auto ole. Tässäkin tietynlainen karkeus välittyy. Uusimman Mustangin alusta alkaa silti pärjätä eurooppalaisille kilpailijoille, ja myöhemmin mutkapätkällä sopiva jämäkkyys toi esiin parempia puoliaan.

Pilvenpiirtäjiä ihmetellessä tuli samalla pohdittua, millä moottorilla nyt liikutaan. V8-mallin tunnistaa helposti GT-kylteistä siellä täällä autoa. Niitähän ei tästä autosta löydy, joten vaihtoehdoiksi jää vapaasti hengittävä V6 tai 2,3-litrainen EcoBoost-turbonelonen. Äänistä uskallan päätellä Mustangin olevan pienemmällä moottorilla, joka on huomattavasti yleisempi vaihtoehto. Senkin teho nousee jopa yli kolmen sadan hevosvoiman, joka riittää ripeään liikkumiseen. Muskeliautoa ei neljä sylinteriä vielä Mustangista tee.

Amerikassa kun ollaan, vaihteisto on luonnollisesti automaattinen. Faceliftin yhteydessä automaattivaihteisto päivitettiin peräti kymmenvaihteiseksi, mutta tässä pykäliä on vain kuusi. Sekin on ihan riittävästi. Vaihdot onnistuvat suhteellisen sulavasti. Jos haluaa hyödyntää moottorijarrutusta vasemmasta lavasta ratin takaa, niin ei kannata pitää vaihdekeppiä D-asennossa. Muutoin automaatti työntää hetken päästä isompaa pykälää vaivihkaa sisään, ja isommassa alamäessä täytyy hypätä jo jarrulle. S-asennossa vaihde onneksi pysyy halutussa, kun siirtyy käsikäytölle. Pysyykö kuminpoltossakin? Sen jätin kokeilematta seurasta johtuen…

Vuokra-Musse on muuten ollut ahkerassa käytössä: Juuri ennen romanttisimpia hetkiä punaisen Fordin mittariin tuli täyteen 66666 mailia! Ajotietokone kertoi kulutukseksi amerikkalaisittain 15 mailia gallonalla, eli ei EcoBoost Mustangista mitään ekoautoa tee. Toki ajon painopiste tällä yksilöllä on kaupunkipainotteista.

Rauhallisen kruisailun jälkeen suuntasimme syvemmälle metsien sisään. Kaliforniassa ei tarvitse matkata kauas löytääkseen hienoja mutkateitä. Tiet ovat myös pääosin hyvässä kunnossa, joskin nopeusrajoitukset yleensä aika matalia. Mutta mäenrinteiden kurveissa Mustang alkoi näyttämään kykyjään myös ajettavuuden suhteen. Tässä klassikossa on aiemmin turvauduttu halpaan ja kestävään jäykkään taka-akseliin, mutta viimeisimmän sukupolven erillisjousitus on nostanut ajonautinnon lähelle muita sporttisia autoja. Toki iso koko ja muhkeat penkit syövät ketteryyden tunnetta.

Ja vaikka nelipyttyinen ei olekaan veekasin veroinen, voimaa riittää sen verran paljon, etten tainnut neulansilmien jälkeen uskaltaa painaa kaasua ollenkaan pohjaan asti. Uskon, että ainakin toisen pyörän olisi näin saanut sutimaan. Luistonesto ja lukkoperän puute onneksi rauhoitti menoa, samoin seura viereisellä istuimella. Hänkin tosin kehui kyytiä hurjemmaksi kuin Tornadossa Särkänniemessä!

Illan viiletessä palasimme taas ison punaisen sillan yli kaupungin puolelle. Myös lämmityslaite todettiin toimivaksi. Myöhemmin tajusin istuimissa olevan lämmitystoiminnon lisäksi jopa ilmastoinnin! Harmi, etten tajunnut kokeilla sitä päivän paahtaessa. Mustangissa on muutenkin kivoja yksityiskohtia, joita ei odottaisi olevan näin edullisessa avoautossa. Esimerkiksi pimeällä ovia avatessa maahan heijastuu tuttu hevoslogo! Sama logo muistuttaa myös keskikonsolin näytössä, missä autossa istutaan. Pelkääjän puolella kojelautaa koristaa vielä legendan 55-vuotisesta historiasta kertova laatta.

Kun katselee Mustangin tunnusomaisia kolmoistakavaloja auringon laskiessa horisonttiin Tyyni Valtameri taustalla, ymmärtää, että tämä auto oli täsmälleen oikea elämäni toistaiseksi parhaaseen päivään. Punainen avo-Mustang huokuu Amerikkaa: se on suuri ja näyttävä auto, joka ei ujostele eikä häpeile itseään. Silti se on sopivan edullinen tarjoamaan keskiverto-Kekelle palan amerikkalaista unelmaa! Edes hetkeksi!

© Caradise 2019