Kahdeksas auto, kahdeksatta merkkiä

Perinteet jatkuu. Jokainen autoni on tähän saakka ollut eri valmistajalta, eikä uusin tulokaskaan tee sääntöön poikkeusta. Kahdeksan vuoden odotus sai vihdoin päätöksensä. Unelma kaksipaikkaisesta rättikattoisesta urheiluautosta on lopulta toteutunut! Vaikka kävin katsomassa useita eri vaihtoehtoja niin malliltaan, hinnaltaan kuin kunnoltaankin, sain hankituksi auton juuri niillä varusteilla kuin halusin.

Perjantai-iltana suuntasin syvälle Päijät-Hämeeseen katsomaan Nettiauton ainoata vasemmalta ohjattavaa Mazda MX-5:tä isommalla 1,8-litraisella koneella. Lievästi tuunattu yksilö ei alun perin näyttänyt ilmoituksessa niin houkuttelevalta, mutta kun tutkin sitä tarkemmin, alkoivat auton parhaat puolet nousta esiin. Sitä on huollettu runsaasti viimeisten tuhansien kilometrien aikana. Samoin ajettavuutta on hiottu jämäkämpään suuntaan turvakaaren ja säädettävän alustan avulla.

MX-5 oli seisonnassa hallissa maatilalla. Koriltaan se näyttää siistiltä, varsinkin takaa. Pienet kauneusvirheetkin oli jo mainittu rehellisesti ilmoituksessa. Uudenkarhea rättikatto lasi-ikkunoineen on ehdottomasti plussaa. Puskurin maalivaurio kuitenkin vaatii toimenpiteitä jossain vaiheessa, ajamista se ei onneksi haittaa. Vanteet on lainattu Renaultista, mutta alkuperäiset kuuluvat kauppaan.

Ilmoitusta selatessani en juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen, että yksilö on itse asiassa 10th Anniversary Edition. Siihen kuuluu kaikenlaisia pieniä kivoja yksityiskohtia, jotka ehdottomasti kohottavat auton arvoa. Sininen sävy esiintyy monessa suhteessa; maalauksessa, ratin ja vaihdekepin pinnoissa sekä kaksivärisessä puolinahkaverhoilussa. Kyljestä löytyy vielä tunnus, joka paljastaa auton olevan yhden 7 500 erikoismallista, järjestysnumeroltaan 2108. Tämänkin tajusin oikeastaan vasta myöhemmin jo ostettuani auton.

Koeajamaan en päässyt, sillä hallissa oli ahdasta ja ulkona maa lumen peitossa. Kone saatiin kuitenkin käyntiin ja se kuulosti kaikin puolin terveeltä. Luotettavan oloinen myyjä vakuutti alustan olevan timmissä kunnossa vailla kolinoita. Uskotaan sitten.

Kaupankäynnin tuloksena päädyin ostamaan Mazdan 6 700 euron hintaan! Kaupat viimeisteltiin vielä samana iltana ja matala MX-5 peruutettiin varovasti ulos hallista lumihankeen. Kuin herättäisi karhua talviunilta ennen aikojaan…

Kauppaan kuului myös jonkun verran ylimääräistä osaa: jo mainittujen orkkisvanteiden lisäksi sain matkaani ylimääräisen jousi-iskari-paketin, kojelaudan kehyksiä sekä windshotin, jota tosin ei voi käyttää turvakaaren ollessa asennettuna.
 

Sipsutellen matkaan

Lauantaiaamuna suuntasimme kaverin kanssa takaisin Padasjoelle avain taskussa Mazdaa hakemaan. Carismahan jää minulle toiseksi autoksi, jolla voin ajella silloin kun keli on huono. Ensimmäinen kosketus uuden auton liikutteluun tapahtui poikkeuksellisesti täysin valkoisella pinnalla kesärenkailla ja vielä pieneen ylämäkeen. Ensimmäinen yritys jäi tietysti suditteluksi. Siis pikku peruutus, lisää vauhtia ja varovasti kevätkuivalle asfaltille reilun kilometrin liukastelun jälkeen. Hinauspuuhiin ei onneksi ollut tarvetta.

Etujarru tuntui laahaavan pitkän seisonnan jälkeen, mutta muutamat tehokkaat jarrutukset saivat nekin auki. Ensimmäiset kilometrit otetaan varovasti tunnustellen, että kaikki toimii. Ja hyvinhän vaikutti toimivan! Mazdan kaarreominaisuuksien ylistys jätetään tuleville viikoille, mutta fiilis ratin takana on erittäin hyvä.

Vajaan tunnin matka Hämeenlinnaan sujuu ongelmitta, ja keskustassa katto oli jo pakko laskea alas! Olihan sentään pilvetön taivas ja lämpötila reilusti plussan puolella. Taisi kevään ensimmäinen avoautoilija nostaa pienoisen somepöhinänkin!

Lauantaina kävin vielä Riihimäellä siskon luona fiilistelemässä. Siinä ajellessa on kieltämättä vaikeaa malttaa mielensä ajaa hillitysti. Perä tuntuu olevan tasauspyörästön lukon ansiosta aika herkkä luistamaan sivusuuntaan! Ekan päivän aikana mittariin tuli heti lisää parisataa kilsaa...

Tänään pesin pois kaikki matkapölyt ja kaivoin kameran esiin. Vaihdoin vielä alkuperäiset vanteet alle, jotka sopivat pieneen urheiluautoon mielestäni paljon paremmin kuin Renault Clion umpinaiset Speedline-vanteet. Samalla yritin herkistellä vähän jumittunutta etujarrua. Pieni pultin naputtelu löysempään suuntaan crc:n kera tuntui auttavan ainakin lyhyen lenkin perusteella.

Ensimmäisen viikonlopun jälkeen olen erittäin tyytyväinen hankintaani. Se kerää paljon huomiota liikenteessä ja kohottaa kuskinkin suupieliä, kun saa laskeutua erittäin matalaan uhreiluistuimeen. Tästä eteenpäin blogissa tullaan myös seuraamaan tiiviisti raadollista arkea tyköistuvan urheiluauton ratissa!

© Caradise 2016

 

Pikku-Bemu isottelee

Tuusulasta löytyy kenties Suomen suurin valikoima käytettyjä autoja. Pari viikkoa sitten kävin pikaisesti piipahtamassa AutoAreenassa katsomassa BMW Z3 Roadsteria. Tänään pääsin uudestaan Sulantien keskittymään ajan kanssa. Useammallakin kauppiaalla oli mielenkiintoista tarjottavaa, mutta päädyin testaamaan kyseistä Bemaria.

Ennen kaikkea halusin tietää, miten 140-hevosvoimainen 1,9-litrainen nelonen selviytyy urakastaan. Vertailun vuoksi Herttoniemen Z3:ssa oli vain 115-hevosvoimainen 1.8i. Se olisi kyllä hieman halvempi ja virheettömässä kunnossa, mutta varusteiltaan liiankin riisuttu. Esimerkiksi sähköikkunoita tulisi ikävä.

Mutta ei ollut huono Tuusulankaan yksilö. Peltipinnoiltaan se on suhteellisen siisti ja ruosteeton, mitä nyt hiuksenhienoja naarmuja näkyy sinivihreässä metallivärissä. Pari selvempää kauneusvirhettä toki on: Kuskin puoleinen BMW-logo kyljessä on kärsinyt, ja ovenkahva sisäpuolella on irrallaan. Rättikatto on ehjä, vaikkakin kulunut.

Sisätilat ovat tyylikkäät ja pääosin vielä hyvässä kunnossa. Sporttipenkkien verhoilu on kaksiväristä nahkaa. Penkkien lisäksi vihreää sävyä on myös ovipahveissa. Ohjauspyörän keskiö on vähän hassun iso, mutta muuten ohjaamossa vallitsee siro, mutta saksalainen tunnelma. Varustelu on riittävä sähkölaseineen ja ilmastointilaitteineen. Istuimissa on myös sähkösäätö.

Heti alkuun huomio kiinnittyy meluun, mihin pitäisi taas tottua useiden vuosien umpiautoilun jälkeen. Yksinkertainen kangaskatto ei eristä ääntä juuri ollenkaan. Z3 tuntuu ajossa kapeammalta, mitä näyttävä ulkonäkö antaisi ymmärtää. Muotoilu on erottuvaa ja auto on kieltämättä edelleen kaunis.

Ajotuntuma on kaikin puolin jämäkkä. Vaihteensiirto ja polkimet muistuttavat aikaa kestävästä laatuautosta. Mitään ylimääräisiä kilinöitä tai kolinoita ei missään vaiheessa kuulu. Bemarissa on jopa tiettyä ison auton tuntua! Moottoritiellä ei tule ahdistunut olo ainakaan vielä satasen vauhdissa. Myös mutka-ajo sujuu. Tosin tuntuma 16-tuumaisilla nastarenkailla on melko pehmeä ja koko auto kallistelee reilusti. 17-tuumaiset kesäkumit varmasti parantaa tilannetta.

Tällä moottorilla Z3:n tehopainosuhde jää sopivasti alle toivotun 10 kg/hv, jota pidän jopa jonkinlaisena ostokriteerinä. 140 hevosvoimaa tuntuu ihan riittävän pirteältä, mutta mikään tykki ei ole kyseessä. Jopa urheiluauton määritelmä saattaa jäädä täyttämättä. Pakoäänet eivät myöskään saa ihoa kananlihalle, mutta murinat kuulostavat ihan kohtalaisilta. Rivikuutoset maksavat pari tonnia enemmän, joten tälläkin moottorilla uskoisin pärjääväni. Eri asia sitten on 1,8-litraisen 115 hevosvoimaa, siinä ajoittaista puhdittomuutta saattaa esiintyä.

Kokonaisuudessaan BMW Z3 tuntuu omalta, eli sellaiselta jolla voisi kuvitella ajavansa kesän jos toisenkin. Se tarjoaa paljon tyköistuvamman fiiliksen kuin esimerkiksi Mersun SLK. MX-5:n riemukkuuteen on silti matkaa. Siihen verrattuna Z3 tuntuu astetta isommalta, missä on toisaalta puolensa. Moni väittää Z3:n olevan vähän hengetön, eikä niin terävä kuin pienen urheiluauton kuuluisi olla, mutta vielä en päässyt ajamaan niin paljon, että voisin antaa asiaa vahvistavaa tuomiota.

Tämän yksilön lähtöhinta on 7 490 €, mutta käteisellä siitäkin saadaan jotain höylättyä pois. Halvempia vastaavia löytyisi Pohjanmaalta ja Keskisuomesta, sekä Herttoniemen virheetön karvalakkimalli nahkapenkeillä. Mutta tämäkin on kyllä täysin ostamisen arvoinen.

© Caradise 2016