Teini-iän kriiseistä on selvitty voittajana, ja tästä alkaa
kypsyminen aikuisuuteen. Tätä Volvoa ei onneksi ole kohdeltu kaltoin, moni
lajitoveri on jo saatettu hautaan kylmien voimien puristuksessa. Ehkäpä tämä
C70 saavuttaa seuraavankin vuosikymmenensä, ja pääsee ansionsa mukaiseen
eläkevirkaansa, museokilpiin!
Potentiaalia Volvoissa on pitkään elämään. Eräällä
Amerikkalaisomisteisella Pyhimys-Volvolla on rullailtu yli viisi miljoonaa
kilometriä! Omallani on siis ajettu vasta murto-osa tuosta. Ennätyksen
rikkomiseen kuluisi nykytahdilla noin 350 vuotta! Tuskin kannattaa lähteä edes
yrittämään vastaavaa.
Volvon turbomoottoria tällainen ikä ja kilometrimäärä ei ole
vielä saanut kangistumaan. Syntymäpäivien kunniaksi kävin testaamassa, onko nuoruuden
vetreys vielä tallella. Onhan se. C70 kiihtyy paikaltaan sataseen vauhtiin
tasan yhdeksässä sekunnissa, juuri kuten tehtaan ilmoitus lupaa.
Eikä siihen edes vaadita kuljettajalta vaivaa: kaasu vain
pohjaan, ja automaattivaihteisto hoitaa pykälät isommalle oikeaan aikaan. Jos
haluaa nipistää pois kymmenyksiä, voi pitää jarrulla autoa tiukemmin
paikallaan, ja nostaa kierrokset lähdön kynnyksellä parin tonnin tuntumaan. Silloinkaan
etupyörät eivät ala sutimaan, ja Volvo hyökkää terävämmin liikkeelle.
Reilun tuhannen kilometrin ajelujen jälkeen kulutuslukemat
ovat kaunistuneet 12 litran tuntumaan. Se on edelleen paljon, mutta teholla ja
tyylillä on hintansa. Jollain tankillisella päästään varmasti myös alle 10
litran lukemiin, mutta se vaatii pidempää ajomatkaa. Nyt ajelut suuntautuvat
pääosin kaupunkiin lyhyinä pyrähdyksinä.
C70 pääsee myös muutamaksi viikoksi tallin lämpöön, sillä
MX-5 ajettiin jälleen Sastamalaan maalattavaksi. Tavoitteena on saada se pois
vielä ennen pysyvää lumipeitettä (kesärenkailla). Samalla huomasin
konkreettisella tavalla autojen kokoeron. Ahtaaseen 1980-luvulla rakennettuun
autotalliin Mazda menee heittämällä, mutta tallin rojuja pitää järjestellä uudelleen
melkoisesti, jotta 70 senttiä pidempi C70 mahtuu juuri ja juuri sisään ja
tallinovet kiinni!
Samalla ilmeni hienoinen vika: Kun työnsi autoa muutaman
kerran eteenpäin vapaalla, vaihdekepin painike jäi pohjaan. Silloin avain ei
myöskään lähde pois virtalukosta, vaikka vaihde olisi P-asennossa. Pienen
räpläilyn jälkeen sain painikkeen taas toimimaan, mutta on ärsyttävää, jos
samaa esiintyy jatkossa.
Pari muutakin pientä murhetta on paljastunut. Sumuvalot
eivät toimi, ja niiden eteen on liimattu harmaat laput katsastuksen ajaksi.
Myös lohkolämmitin on todennäköisesti rikki, sillä sisätilanpistoke ei ainakaan
toimi. Kumpaankaan vikaan en ole vielä ehtinyt suuremmin paneutua.
Pientä esimakua olen saanut myös talvikeleistä, sillä viime
viikonloppuna Hämeenlinna peittyi hentoon lumihuntuun. Kesärenkailla pärjää
edelleen hyvin, mutta sivuteillä on päässyt tekemään alustavia kokeiluja
luisto-ominaisuuksista. Itse auton kattava koeajoraportti löytyy tuttuun
tyyliin Omat autot -osiosta!
 |
| © Caradise 2018 |
