Ostin reilut vuosi sitten itselleni talviautoksi vanhan
kunnon takatuuppari-Volvon. Se oli niitä viimeisiä takavetoisia eli 940 GL
vapaastihengittävällä 2,3-litraisella neloskoneella. Ruotsinrauta osoittautui
melkoiseksi taistelijaksi säällä kuin säällä, enkä osaa kuvitella parempaa
autoa opetella takavedon riemuja talviliukkailla. Kuivalla asvaltilla se oli
epämääräisen tuntuinen, mutta vähänkään liukkaammalla pinnalla, ah, niin helppo
ja hauska hallita. Harmi vaan, vanhus alkoi tunkea jäähdytysvesiä lammikoiksi
jalkatilaan, eikä halvan romun korjaaminen enää millään tavalla innostanut.
Tuloksena jatkuva glykolin tai veden lisäily ja paksu höyrykerros ikkunoiden
sisäpinnoilla
Onneksi eräs vantaalainen autojobbari näki ikiliikkujassa
vielä sen verran potentiaalia, että suostui vaihtamaan sen sopuhintaan siistiin
´99 Méganeen, joka oli kaikin puolin värinsä veroinen: Harmaa Classic-malli,
tylsä kuin mikä, mutta hyvässä kunnossa ja hyvin varusteltu. Sillä on nyt
ajeltu pari tuhatta ongelmatonta kilometriä, vaikka moni lähipiiristä varoittaa
sähköjen loppuvan hetkenä minä hyvänsä. Mutta tämäkin on ostettu vain ja
ainoastaan talviautoksi, kesällä olisi tarkoitus ajaa jollain ihan muulla!
© Caradise 2014 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti