Alpinen historia huipentuu A610-malliin. Seuraajaa odotellaan yhä…
Renault-kauppias Jean Rédélé alkoi 1950-luvulla viritellä
4CV-autoja Ranskan Dieppessä. Hyvän kisamenestyksen ansiosta hän uskalsi luoda
kokonaan oman mallin tukeutuen Renaultin tekniikkaan. Nimi Alpine tulikin
Coupes des Alpes –kilpailusta. Ensimmäiset mallit olivat vielä melko
tuntemattomia ja jäivät harvinaisiksi.
Auto, jolla Alpine loi mainetta rallipoluilla, syntyi 1960-luvun alussa. A110 oli erittäin kevyt lasikuitukorinen urheiluauto, jonka Renault-moottori oli sijoitettu taka-akselin taakse. Aluksi koneet olivat litraisia, mutta vuosikymmenen kehitystyö tuotti useita, entistä suurempia moottoreita. Lopulta pieni ja kevyt A110 osoittautui niin eteväksi, että se voitti ensimmäisen rallin maailmanmestaruuden, kun virallinen MM-sarja pyörähti käyntiin vuonna 1973.
A110:n todettiin jo silloin olevan elinkaarensa päässä. Alpine oli esitellyt sille isoveljen vuonna 1971. A310 oli sekin edelleen takamoottorinen lasikuituammus, nyt vähän isompana, mukavampana ja 2+2-paikkaisena. Ensimmäiset viisi vuotta sinniteltiin 1,6-litraisella nelosella, joka kyllä kehitti pirteät 125 hevosvoimaa. Tällä mallilla Ranskan poliisikin hätyytteli aikoinaan kaahareita. Keulan erikoisuutena oli koko auton levyinen etuvalopaneeli.
Vuonna 1976 A310 sai kunnon moottorin, kun Peugeot-Renault-Volvo –yhteistyön hedelmänä syntynyt V6 laskettiin takaikkunan alle. Sen 2,7 litrasta kutiteltiin mukavat 150 hevosvoimaa. Samalla outo keula muuttui tavanomaisemmaksi ja kaksi keskimmäistä valonheitintä hävitettiin. 1980-luvulla A310 sai vielä ajan henkeen soveltuvat levikkeet puskuriin ja kylkiin.
Oltuaan tuotannossa jopa 15 vuotta, A310 korvattiin GTA-mallilla vuonna 1985. Ulkonäkö ei muuttunut radikaalisti, mitä nyt puskurit pullistuivat edelleen, ja takavalot siirrettiin ylemmäksi. Moottoreina oli vapaastihengittävä, 2,9-litraiseksi kasvanut veekutonen, sekä tehokkaampi 2,5-litrainen V6 Turbo. Teholukemat olivat 160 ja 200. Viimeisenä tuotantovuotena esiteltiin vielä erikoismalli Le Mans. Siinä puskurit olivat taas päivittyneet, lokasuojat pullistuneet, ja etulamput eivät enää taittuneet kulman yli sivuille. Turbokoneen teho laski 185 hevosvoimaan katalysaattorin takia. Tätä erikoismallia tehtiin vain 326 kappaletta, ja se on eräänlainen siirtymävaihe GTA:n ja A610:n välillä.
Auto, jolla Alpine loi mainetta rallipoluilla, syntyi 1960-luvun alussa. A110 oli erittäin kevyt lasikuitukorinen urheiluauto, jonka Renault-moottori oli sijoitettu taka-akselin taakse. Aluksi koneet olivat litraisia, mutta vuosikymmenen kehitystyö tuotti useita, entistä suurempia moottoreita. Lopulta pieni ja kevyt A110 osoittautui niin eteväksi, että se voitti ensimmäisen rallin maailmanmestaruuden, kun virallinen MM-sarja pyörähti käyntiin vuonna 1973.
A110:n todettiin jo silloin olevan elinkaarensa päässä. Alpine oli esitellyt sille isoveljen vuonna 1971. A310 oli sekin edelleen takamoottorinen lasikuituammus, nyt vähän isompana, mukavampana ja 2+2-paikkaisena. Ensimmäiset viisi vuotta sinniteltiin 1,6-litraisella nelosella, joka kyllä kehitti pirteät 125 hevosvoimaa. Tällä mallilla Ranskan poliisikin hätyytteli aikoinaan kaahareita. Keulan erikoisuutena oli koko auton levyinen etuvalopaneeli.
Vuonna 1976 A310 sai kunnon moottorin, kun Peugeot-Renault-Volvo –yhteistyön hedelmänä syntynyt V6 laskettiin takaikkunan alle. Sen 2,7 litrasta kutiteltiin mukavat 150 hevosvoimaa. Samalla outo keula muuttui tavanomaisemmaksi ja kaksi keskimmäistä valonheitintä hävitettiin. 1980-luvulla A310 sai vielä ajan henkeen soveltuvat levikkeet puskuriin ja kylkiin.
Oltuaan tuotannossa jopa 15 vuotta, A310 korvattiin GTA-mallilla vuonna 1985. Ulkonäkö ei muuttunut radikaalisti, mitä nyt puskurit pullistuivat edelleen, ja takavalot siirrettiin ylemmäksi. Moottoreina oli vapaastihengittävä, 2,9-litraiseksi kasvanut veekutonen, sekä tehokkaampi 2,5-litrainen V6 Turbo. Teholukemat olivat 160 ja 200. Viimeisenä tuotantovuotena esiteltiin vielä erikoismalli Le Mans. Siinä puskurit olivat taas päivittyneet, lokasuojat pullistuneet, ja etulamput eivät enää taittuneet kulman yli sivuille. Turbokoneen teho laski 185 hevosvoimaan katalysaattorin takia. Tätä erikoismallia tehtiin vain 326 kappaletta, ja se on eräänlainen siirtymävaihe GTA:n ja A610:n välillä.
A610
Genevessä 1991 esitelty A610 ei siis ollut mitenkään
mullistava uutuus, vaan 20 vuoden kehitystyönä hiottu timantti. Sen huomaa
vaikkapa korin monikulmaisista linjoista sekä ikkunoiden profiilista, joka ei
ollut muuttunut juurikaan. Alpinet kun eivät koskaan menestyneet talouden
mittareista tarkasteltuna, joten täysin uudenlaista mallia ei ollut varaa
suunnitella. Toki tässäkin autossa melkein kaikki oli uutta.
Selvin tuntomerkki A610:lle on luukkuvalot. Nekin heijastavat oman aikakautensa muotivirtauksia, kuten myös puskurit, jotka edustivat evoluutionsa viimeistä vaihetta lisävaloineen. Takarenkaan eteen asetettiin ilmanottoaukot tuomaan viileää ilmaa takamoottorille. Perä ei muuttunut kovin paljon, muutoksen huomaa parhaiten kolmeraitaisista takavaloista, jotka olivat aiemmin sileät. Olemukseltaan A610 on paisunut kuin pullataikina esi-isäänsä A310:en nähden, ja painoakin pari vuosikymmentä toi jopa 600 kiloa lisää! Mutta muotoilu on onnistunut ja jos minulta kysytään, on A610 kaikkein hienoin Alpine.
Turbomoottori kasvatettiin kolmelitraiseksi, ja teholukema nousi 250:en, joka on muuten täsmälleen saman verran kuin pahimmassa kilpailijassa, eli Porsche 964:ssa. Nollasta sataan Alpine ponkaisi alle kuuden sekunnin! Takamoottorin etu on nimenomaan siinä, että kiihdytyksissä kaikki paino siirtyy vetävällä akselille. Toisaalta mutkissa lekamaisen perän kanssa saa olla tarkkana. Huippunopeus 265 km/h on edelleen kova saavutus.
Vaikka suorituskyky oli loistava, ja autolehdetkin kehuivat sen ajettavuutta, paino oli entistä enemmän mukavuudessa. Ilmastointi ja ohjaustehostin olivat vakiona. Sisustakin näytti hyvältä nahkaverhoiluineen. Tarjolla oli myös kaikenlaisia tietoteknisiä härpäkkeitä ABS-jarruista vakionopeudensäätimeen.
Toistaiseksi viimeinen Alpine saatiin valmiiksi huhtikuussa 1995, jonka jälkeen Dieppen tehtaalla ryhdyttiin valmistamaan Renaultin Sport Spideria ja muita urheilullisia malleja. Alpinen viimeistä mallia valmistettiin viitenä vuotena vain 818 kappaletta. Edeltäjämalli GTA:ta tehtiin samalla ajanjaksolla yli 6 000 kappaletta. Aikanaan esimerkiksi Suomessa A610 oli jopa halvempi kuin pahin kilpailijansa, yhtä tehokas ja yhtä nopea takamoottorinen Porsche 911. Kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä näitä ei saatu myytyä tämän enempää?
Selvin tuntomerkki A610:lle on luukkuvalot. Nekin heijastavat oman aikakautensa muotivirtauksia, kuten myös puskurit, jotka edustivat evoluutionsa viimeistä vaihetta lisävaloineen. Takarenkaan eteen asetettiin ilmanottoaukot tuomaan viileää ilmaa takamoottorille. Perä ei muuttunut kovin paljon, muutoksen huomaa parhaiten kolmeraitaisista takavaloista, jotka olivat aiemmin sileät. Olemukseltaan A610 on paisunut kuin pullataikina esi-isäänsä A310:en nähden, ja painoakin pari vuosikymmentä toi jopa 600 kiloa lisää! Mutta muotoilu on onnistunut ja jos minulta kysytään, on A610 kaikkein hienoin Alpine.
Turbomoottori kasvatettiin kolmelitraiseksi, ja teholukema nousi 250:en, joka on muuten täsmälleen saman verran kuin pahimmassa kilpailijassa, eli Porsche 964:ssa. Nollasta sataan Alpine ponkaisi alle kuuden sekunnin! Takamoottorin etu on nimenomaan siinä, että kiihdytyksissä kaikki paino siirtyy vetävällä akselille. Toisaalta mutkissa lekamaisen perän kanssa saa olla tarkkana. Huippunopeus 265 km/h on edelleen kova saavutus.
Vaikka suorituskyky oli loistava, ja autolehdetkin kehuivat sen ajettavuutta, paino oli entistä enemmän mukavuudessa. Ilmastointi ja ohjaustehostin olivat vakiona. Sisustakin näytti hyvältä nahkaverhoiluineen. Tarjolla oli myös kaikenlaisia tietoteknisiä härpäkkeitä ABS-jarruista vakionopeudensäätimeen.
Toistaiseksi viimeinen Alpine saatiin valmiiksi huhtikuussa 1995, jonka jälkeen Dieppen tehtaalla ryhdyttiin valmistamaan Renaultin Sport Spideria ja muita urheilullisia malleja. Alpinen viimeistä mallia valmistettiin viitenä vuotena vain 818 kappaletta. Edeltäjämalli GTA:ta tehtiin samalla ajanjaksolla yli 6 000 kappaletta. Aikanaan esimerkiksi Suomessa A610 oli jopa halvempi kuin pahin kilpailijansa, yhtä tehokas ja yhtä nopea takamoottorinen Porsche 911. Kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä näitä ei saatu myytyä tämän enempää?
 |
| © Caradise 2015 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti