Uusi Audi TT on viilattu särmikkäämmäksi muodoiltaan ja luonteeltaan.
Audi venytti pyöreän automuotoilun käsitettä äärimmilleen esittelemällä konseptimallin Frankfurtin autonäyttelyssä 1995. TT oli linjoiltaan muutamasta suuresta kuplasta tangentein yhdistetty pikkusportti. Kolme vuotta myöhemmin esitelty varsinainen tuotantomalli erosi konseptimallista yllättävän vähän. Oikeastaan vain sivuikkunalinja muuttui virtaviivaisemmaksi. Tummanpuhuva sisustakin toi mieleen urheilullisia vaikutteita. Moottorit olivat aluksi pelkästään 1,8-litraisia turboja usein nelivedolla höystettynä. Myöhemmin malliston huipulle tarjottiin 3,2-litraista V6-konetta, johon sai ensimmäisenä sarjatuotantoautona maailmassa kaksoiskytkinvaihteiston.
Näyttävä malli myi hyvin huolimatta alkuajan
hallittavuusongelmista, eikä ulkonäkö muuttunut juurikaan kahdeksan
tuotantovuoden aikana. Seuraaja esiteltiin vuonna 2006. Ulkonäön suhteen TT
otti askeleen taaksepäin tylsempään suuntaan. Pyöreys säilyi edelleen, mutta
muotoja pullistettiin parempien tilojen vuoksi. Muutenkin järki vei liikaa
sijaa kakkospolven luonteesta. Perusmallien tekniikka ei juuri muuttunut, mutta
valikoimaa kasvatettiin ensin TTS-mallilla ja vuotta myöhemmin TT RS-mallilla,
jossa perinteitä uhkuva viisisylinterinen turbomoottori teki paluun Audiin.
Sivistyneemmästä luonteesta huolimatta, tai ehkä sen avittamana, myös toista
polvea valmistettiin kahdeksan vuotta.
Kolmas sukupolvi tuli markkinoille vuosi sitten. Pyöreät piirteet ovat ennallaan, mutta nyt TT on saanut kulmikkaamman ja häijymmän ilmeen. Terävä pokkaus kiertää koko auton ympäri, jotta uutuuden pystyy erottamaan edeltäjästään. Akseliväliin on tullut vajaat neljä senttiä lisää. Uutena Audi-suuntauksena maski on selkeästi kuusikulmainen. Rallihenkinen bensatankin täyttöaukko heijastaa sekin TT-perinteitä.
Sisätiloissa tietty asiaankuuluva ahtaus on säilynyt edelleen. Tilaa on kyllä riittävästi, mutta näkyvyys matalista ikkunoista on edelleen kehno. S-urheiluistuimet ovat tukevat ja erittäin hyvän näköiset. Keskikonsoli ja kojelauta on haluttu pitää yksinkertaisena ja kevyenä. Esimerkiksi ilmastoinnin säätimet on piilotettu pyöreiden tuuletusaukkojen keskelle. Sen alla on vain yksi tyylikäs nappirivistö ja vaihdekepin jälkeen on ohjaimet näytölle.
Näyttö itsessään on uuden TT:n suurimpia innovaatioita. Nimittäin mittariston ja kaiken muun informaation sisältävä nestekidenäyttö on sulautettu yhdeksi suureksi, monikulmaiseksi näytöksi ratin kehän sisään. Normaalitilassa nopeus- ja kierroslukumittarit ovat suurina sivuilla ja esimerkiksi kartta näkyy visuaalisesti näiden alla. Navigaattorin voi myös suurentaa leveäksi, koko tilan vieväksi kaistaleeksi, jolloin mittarit kutistuvat samalla alakulmiin. Näin suuri näyttö keskikonsolista on saatu häivytettyä. Koko näytön idea ja toteutus on vieläpä suomalaista alkuperää!
Muutoin tekniikka noudattaa tuttua VAG-konsernin linjaa. Vapaastihengittäviä moottoreita ei enää ole ja esimerkiksi alustan osat ovat yhteneviä A3:n ja Golfin kanssa. Koeajetussa yksilössä on 2.0 TFSI, joka kehittää mukavat 230 hevosvoimaa. Suorituskyky on lukemaan nähden jopa hämmästyttävän kova: huippunopeus rajoittuu 250 km/h:in, ja edestä raapivat saavuttavat satasen noin kuudessa sekunnissa. Testattu quattro-malli S tronic-automaatilla nipistää siitäkin vielä yli puoli sekuntia pois! Jos haluaa yhdistää nelivedon ja manuaalin, on tilattava 310-hevosvoimainen TTS. Säästömallina on etuvetoinen diesel käsiaskilla.
Kolmas sukupolvi tuli markkinoille vuosi sitten. Pyöreät piirteet ovat ennallaan, mutta nyt TT on saanut kulmikkaamman ja häijymmän ilmeen. Terävä pokkaus kiertää koko auton ympäri, jotta uutuuden pystyy erottamaan edeltäjästään. Akseliväliin on tullut vajaat neljä senttiä lisää. Uutena Audi-suuntauksena maski on selkeästi kuusikulmainen. Rallihenkinen bensatankin täyttöaukko heijastaa sekin TT-perinteitä.
Sisätiloissa tietty asiaankuuluva ahtaus on säilynyt edelleen. Tilaa on kyllä riittävästi, mutta näkyvyys matalista ikkunoista on edelleen kehno. S-urheiluistuimet ovat tukevat ja erittäin hyvän näköiset. Keskikonsoli ja kojelauta on haluttu pitää yksinkertaisena ja kevyenä. Esimerkiksi ilmastoinnin säätimet on piilotettu pyöreiden tuuletusaukkojen keskelle. Sen alla on vain yksi tyylikäs nappirivistö ja vaihdekepin jälkeen on ohjaimet näytölle.
Näyttö itsessään on uuden TT:n suurimpia innovaatioita. Nimittäin mittariston ja kaiken muun informaation sisältävä nestekidenäyttö on sulautettu yhdeksi suureksi, monikulmaiseksi näytöksi ratin kehän sisään. Normaalitilassa nopeus- ja kierroslukumittarit ovat suurina sivuilla ja esimerkiksi kartta näkyy visuaalisesti näiden alla. Navigaattorin voi myös suurentaa leveäksi, koko tilan vieväksi kaistaleeksi, jolloin mittarit kutistuvat samalla alakulmiin. Näin suuri näyttö keskikonsolista on saatu häivytettyä. Koko näytön idea ja toteutus on vieläpä suomalaista alkuperää!
Muutoin tekniikka noudattaa tuttua VAG-konsernin linjaa. Vapaastihengittäviä moottoreita ei enää ole ja esimerkiksi alustan osat ovat yhteneviä A3:n ja Golfin kanssa. Koeajetussa yksilössä on 2.0 TFSI, joka kehittää mukavat 230 hevosvoimaa. Suorituskyky on lukemaan nähden jopa hämmästyttävän kova: huippunopeus rajoittuu 250 km/h:in, ja edestä raapivat saavuttavat satasen noin kuudessa sekunnissa. Testattu quattro-malli S tronic-automaatilla nipistää siitäkin vielä yli puoli sekuntia pois! Jos haluaa yhdistää nelivedon ja manuaalin, on tilattava 310-hevosvoimainen TTS. Säästömallina on etuvetoinen diesel käsiaskilla.
Luistelemaan!
Pääsin testaamaan uutta TT:tä pikaisesti Urheiluautoilijoiden Talvipäivillä eräällä pellolle tehdyllä jääradalla Vanajanlinnan kupeessa.
Aluksi sain pieniä vinkkejä entiseltä ralliammattilaiselta. Hän osoitti kuinka
TT taittuu leveällä baanalla haluttuun asentoon nopeudesta välittämättä.
Ajonvakautuksen ollessa päällä Audi tottelee nöyrästi ohjauspyörän asentoa
yksittäisten pyöräjarrutusten tehdessä hartiavoimin töitä ajosuunnan
pitämiseksi. Nelivedolla saa kerättyä vauhtia hämmästyttävän ripeästi. Tuntuu
jopa, että auton pysäyttäminen vaatii enemmän aikaa ja matkaa kuin
kiihdyttäminen äskeiseen nopeuteen.
Sitten rallimestari napauttaa ajonvakautuksen luistonestoineen kokonaan pois päältä. Tekijämiehen käsissä käytös ei ulkoisesti juuri muutu, luistot vain laajenevat. Turbonelosen pörinäkin alkaa erottua, kun tehoa ei kokoajan rajoiteta. Audin perän saa sopivasti irti, ja neliveto on säädetty oikeaoppisesti takapainoisen tuntuiseksi. Luistot ovat loogisia ja helppoja hallita, kun vain leveys riittää tiellä. Ja nythän riittää! Muutaman sadan metrin jäisellä suoralla nopeus nousee lähemmäs satasta, kun taas työnnetään jarrupoljinta konetilaan ja ABSit huutavat armoa. Lopuksi piti vielä kysyä pyöriikö TT paikallaan? Ei se pyörinyt, jokin elektroninen varmistus jäänee vielä päälle, eikä kuski paljastanut mikä… Manuaalivaihteinen Audi S1 kuulemma pyörii myös paikallaan!
Sitten on kuskin vaihto, ja pääsen sovittelemaan itseäni TT:n rattiin. Laatuvaikutelma on tuttua Audia, eikä ohjaamossa ole sinänsä mitään uutta ja ihmeellistä. Kokonaan digitaalisesti toteutettu mittaristo näyttää kieltämättä hyvältä ja antaa valtavan paljon informaatiota. Sen enempää en kuitenkaan ehtinyt mittaristoa tai mitään muitakaan leluja tutkimaan. Penkki vain säätöihin, vaihteisto D-asentoon ja hanaa!
Luistonestoa ei annettu ottaa pois. Harmi… Kaasun voi silti laittaa rauhassa pohjaan, eikä TT viivyttele hetkeäkään. Uusi Audi tottelee ohjausta nöyrästi, jopa taianomaisesti. Jopa pieniä luistoja on havaittavissa leveää jäärataa mutkitellessa. Hallinnasta se ei lähde vaikka kuski haluaisi, sen verran varman päälle elektroniikka toimii. Muutenkin kaikki toimii sujuvasti ja moitteettomasti, ja S tronic vaihtaa suht ripeästi manuaaliasennossa ratin takana olevia siivekkeitä vetämällä. Hallinta on aina helppoa ja tuntuma jäiseen tienpintaankin on kohtalainen. Varsinainen hauskuus alkaa kuitenkin vasta, kun ajoavustimet otetaan kokonaan pois päältä. Mutta nyt se ei ollut mahdollista…
Muutama pyyhällys suoran päästä päähän sai tällä erää riittää. Peruutan auton takaisin rivistöön ja annan seuraaville tilaa. Rallikuski hyppää tällä kertaa Audi S1:n puikkoihin ja pikkuauto pakataan täyteen ukkoja ihmettelemään näppärän mini-quattron ominaisuuksia. S1:n ratissa päässee paremmin kiinni ajamisen nautintoon, mutta uusi TT toimii vastaavasti paremmin nuoren miehen näyttävänä jokapäiväisenä kulkupelinä.
Jotenkin kolmannen sukupolven TT:stä tulee sellainen vaikutelma, että Audilla on pyrkimys takaisin lähemmäs sitä urheiluauton fiilistä, mitä alkuperäinen TT tarjoaa. Kakkospolven TT tuntuu enemmän paisuneelta bulevardisportilta kuin räyhäkältä urheiluautolta. Ei tämä tuoreinkaan malli hirmuisesti edeltäjästään eroa, mutta mielestäni uusi TT on hiottu aiempaa enemmän kuljettajaan keskittyväksi autoksi. Hyvä niin!
Sitten rallimestari napauttaa ajonvakautuksen luistonestoineen kokonaan pois päältä. Tekijämiehen käsissä käytös ei ulkoisesti juuri muutu, luistot vain laajenevat. Turbonelosen pörinäkin alkaa erottua, kun tehoa ei kokoajan rajoiteta. Audin perän saa sopivasti irti, ja neliveto on säädetty oikeaoppisesti takapainoisen tuntuiseksi. Luistot ovat loogisia ja helppoja hallita, kun vain leveys riittää tiellä. Ja nythän riittää! Muutaman sadan metrin jäisellä suoralla nopeus nousee lähemmäs satasta, kun taas työnnetään jarrupoljinta konetilaan ja ABSit huutavat armoa. Lopuksi piti vielä kysyä pyöriikö TT paikallaan? Ei se pyörinyt, jokin elektroninen varmistus jäänee vielä päälle, eikä kuski paljastanut mikä… Manuaalivaihteinen Audi S1 kuulemma pyörii myös paikallaan!
Sitten on kuskin vaihto, ja pääsen sovittelemaan itseäni TT:n rattiin. Laatuvaikutelma on tuttua Audia, eikä ohjaamossa ole sinänsä mitään uutta ja ihmeellistä. Kokonaan digitaalisesti toteutettu mittaristo näyttää kieltämättä hyvältä ja antaa valtavan paljon informaatiota. Sen enempää en kuitenkaan ehtinyt mittaristoa tai mitään muitakaan leluja tutkimaan. Penkki vain säätöihin, vaihteisto D-asentoon ja hanaa!
Luistonestoa ei annettu ottaa pois. Harmi… Kaasun voi silti laittaa rauhassa pohjaan, eikä TT viivyttele hetkeäkään. Uusi Audi tottelee ohjausta nöyrästi, jopa taianomaisesti. Jopa pieniä luistoja on havaittavissa leveää jäärataa mutkitellessa. Hallinnasta se ei lähde vaikka kuski haluaisi, sen verran varman päälle elektroniikka toimii. Muutenkin kaikki toimii sujuvasti ja moitteettomasti, ja S tronic vaihtaa suht ripeästi manuaaliasennossa ratin takana olevia siivekkeitä vetämällä. Hallinta on aina helppoa ja tuntuma jäiseen tienpintaankin on kohtalainen. Varsinainen hauskuus alkaa kuitenkin vasta, kun ajoavustimet otetaan kokonaan pois päältä. Mutta nyt se ei ollut mahdollista…
Muutama pyyhällys suoran päästä päähän sai tällä erää riittää. Peruutan auton takaisin rivistöön ja annan seuraaville tilaa. Rallikuski hyppää tällä kertaa Audi S1:n puikkoihin ja pikkuauto pakataan täyteen ukkoja ihmettelemään näppärän mini-quattron ominaisuuksia. S1:n ratissa päässee paremmin kiinni ajamisen nautintoon, mutta uusi TT toimii vastaavasti paremmin nuoren miehen näyttävänä jokapäiväisenä kulkupelinä.
Jotenkin kolmannen sukupolven TT:stä tulee sellainen vaikutelma, että Audilla on pyrkimys takaisin lähemmäs sitä urheiluauton fiilistä, mitä alkuperäinen TT tarjoaa. Kakkospolven TT tuntuu enemmän paisuneelta bulevardisportilta kuin räyhäkältä urheiluautolta. Ei tämä tuoreinkaan malli hirmuisesti edeltäjästään eroa, mutta mielestäni uusi TT on hiottu aiempaa enemmän kuljettajaan keskittyväksi autoksi. Hyvä niin!
© Caradise 2015 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti