Erikoinen Eurooppa

No mitä Euroopan reissusta jäi käteen? Kahdeksan päivän aikana vierailin yhdeksässä maassa, joista neljässä en ollut ennen käynyt. Kilometrejä kertyi noin 3000. Valokuvia jäi muistoksi noin 1400. Matkani hinnaksi kaikkine kuluineen laskin noin 800 euroa. Ei mitenkään kohtuuton hinta siitä mitä kaikkea tuli nähtyä ja koettua.

Matka Monte Carlosta kotiovelle Hämeenlinnaan kesti vain alle kahdeksan tuntia. Sinne pääsemiseksi vaadittiin viikon verran ajelua, yöpymisineen ja matkan suunnitteluineen. Lentäminen on todella paljon helpompi tapa päästä perille, kun tietää minne on menossa. Mutta vasta automatka antaa joka maasta oikean ja realistisen kuvan. Silloin saa parhaiten kontaktin aitoihin paikallisiin ihmisiin, jotka monesti osoittautuvat kullan arvoisiksi.

Euroopassa on sikäli helppo matkustaa, että rajoilla ei tarvitse pysähtyä. Joskus rajan paljastava liikennemerkki saattaa vilahtaa ohi silmien. Länsimainen kulttuurikin vallitsee kaikkialla. Ainoastaan kielitaito asettaa rajoituksia. Monessa maassa pärjää englannilla, mutta ainakin muutama sana tervehdyksineen on hyvä osata ja käyttää paikallisella kielellä.

Liikennekulttuureissakin on eroa. Pohjoismaissa on selkeää ja turvallista ajella, eikä säännöissä ole juurikaan eroa. Myöskään Saksassa ongelmia ei ole, jos ei pelkää käyttää vauhtia. Muutenkin eurooppalainen liikenne on hektisempi ja vilkkaampi, jossa anteeksipyytelevällä ajotyylillä ei pärjää. Varsinkin Italiassa puhalletaan niskaan tosissaan ja esimerkiksi lukuisissa liikenneympyröissä tuikataan pieniinkin väleihin.

Tien kunto oli matkamme varrella monin paikoin yllättävän huono. Suomen tiet tuntuivat samettisilta pahimpiin röykytyksiin verrattuna. Esimerkiksi Saksan vapaiden nopeuksien baanat olivat monesti pomppuisia ja täynnä teräviä pokkauksia. Siinä mielessä Suomen hyvät moottoritiet kestäisivät hyvin muuttuvat nopeusrajoitukset, jotka voitaisiin hyvällä kesäkelillä poistaa kokonaan. Sen lisäksi tieverkosto on paljon paremmin valaistu Suomessa kuin oikeastaan missään muualla Euroopassa.

Autokanta Euroopassa on luonnollisesti selvästi uudempaa kuin korkean autoveron riivaamassa Suomessa. Ruotsissa luotetaan Volvoihin sekä erityisesti saksalaisiin laatubrändeihin. Tanskassa vaivaa myös kireä autovero, joten ihan Ruotsin tasoon ei ylletä. Saksa on ylivoimainen ykkönen autojen suhteen, varsinkin kokoonsa nähden. Kotimaista autoteollisuutta suositaan, ja autobahnat ovat täynnä kunkin merkin parhaita edustajia. Italiassa autokanta vaikuttaa yllättävän kehnolta. Siellä suositaan pikkuautoja, eikä niitä säälitä kolhuilta. Ranska on jollain tavalla kompromissi Saksan ja Italian välillä. Mielenkiintoisin autokanta löytyy kuitenkin Sveitsistä. Siellä ei millään automerkillä ole kotikenttäetua, joten kaikkia merkkejä löytyy tasaisesti. EU:n ulkopuolisena myös jenkkiautot ovat saaneet poikkeuksellisen jalansijan. Oma lukunsa on myös Monacon ja Luganon kaltaiset rikkaat kaupungit, jossa liikennettä värittää lukuisat englantilaiset ja italialaiset arvoautot.

Autohullulle sopivia matkakohteita löytyy runsaasti, varsinkin Saksasta. Meidänkin reitti ohitti monta mielenkiintoista automiehen keidasta, joihin ei nyt ollut aikaa tutustua. Toisaalta on hyvä, että tulevaisuudessakin riittää motivaatiota lähteä uudestaan jonnekin päin Eurooppaa.

Mieleenpainuvimmat kohteet olivat mielestäni Alpit, ja erityisesti sen eteläpuoli pitkulaisine järvineen sekä Välimeren ranta etenkin Ranskan puolella. Näihin kohteisiin kehottaisin jokaista tutustumaan jossain vaiheessa elämäänsä. Toki joka puolelta maailmaa löytyy ihmeellisiä kohteita, joita Jumala ja ihmiskäsi on historian saatossa rakentanut.

Itse matka taitaa todella olla tärkeämpää kuin perille pääseminen!

© Caradise 2015