Sata päivää katto auki

Kuka väittää, etteikö avoautosta ole mitään hyötyä Suomessa. Vaikka kesäsää on ollut melko sateinen, olen ajanut Mazdallani katto auki nyt jo yli satana päivänä. En ole erityisemmin etsinyt päivistä sitä ainoaa kuivaa hetkeä, vaan lähes aina kun tie on kuiva, olen valinnut kulkupeliksi MX-5:n Carisman sijaan, ja herkästi se rättikattokin laskeutuu silloin alas.

Päätin heti alusta alkaen ruksia päivät kalenteriin, jolloin katon sai avata. Maaliskuussa päiviä tuli 4, huhtikuussa 8, toukokuussa jo 18, kesäkuussa 19, heinäkuussa ja elokuussa molempina 20 ja syyskuun alussakin kertyi nopeasti vielä tusinan verran lisää. Harva motoristikaan tuskin ajelee useampana päivänä vuodessa. Kauttahan on vielä jäljelläkin, toki lämmityslaitteelle on käyttöä raikkaassa syysilmassa!

Tavoitteena on myös vielä päästä Ahvenistoa kiertämään kuivalla kelillä, ennen kuin Mazda viedään Sastamalaan puskurin maalaukseen. Moottorirata sulkeutuu lokakuun puolivälissä ja vapaita aikoja on rajallisesti. Onhan se melkeinpä synti olla ajamatta radalla edes kerran kesässä tällaisella autolla, varsinkin kun sellainen löytyy kotikaupungista muutaman kilometrin päästä! Tekosyinä joudun käyttämään toistaiseksi tilitietojen rajallisuutta ja kypärän puutetta.

Liityin sentään uudenlaiseen autokerhoon. Monet ovat varmaan kuulleet Gospel Riders –moottoripyöräkerhosta, mutta myös autoharrastajille on vastaava kerhonsa: Musclecars of Gospel. Vuosi sitten startannut joukko on kasvanut pikku hiljaa muutamiin kymmeniin. Viime viikonloppuna pääsin ensi kertaa tutustumaan muutamaan kerhon jäseneen kokoontumisajon merkeissä Riihimäellä. Oli kiva löytää yhtä autohullua porukkaa myös oman kirkkokunnan piiristä. Mazdahan ei varsinainen muskeliauto ole, joten jouduin antamaan voimannäytteen savuavien donitsien muodossa!

© Caradise 2016