Pari viikkoa sitten huomasin, ettei kyseistä kolinaa enää
kuulu ja osa katalysaattorin sisällä on päässyt liikkumaan huonompaan asentoon.
Pian huomasin myös hengenahdistuksen moottorissa. Tyhjäkäynnillä ja pienillä
kierroksilla moottori kävi normaalisti ja tasaisesti. Mutta kun painoi kaasua
syvemmälle ja noustiin yli 2 000 kierroksen, kone tuntui tukehtuvan siihen
paikkaan! Lopulta tämä oli niin häiritsevää, ettei edes moottoritielle
uskaltanut mennä, koska nopea kiihdytys oli tuomittu epäonnistumaan. Onneksi
talvisin suurin osa ajosta tapahtuu kaupunkialueella.
Koska taloudellinen tilanteeni ehti taas tilapäisesti
heikentyä, moottorin korjaaminen tuntui ylivoimaisen hankalalta. Mietin jo,
saisiko kyseisen tukoksen poistettua katalysaattorista jonkun pitkän kepin tai
koukun avulla, mutta putkisto on Cougarissa niin mutkikas kokonaisuus, ettei
ideasta ollut mihinkään. Parempi idea olisi irrottaa koko katti pois, ja
yrittää tyhjentää sitä irrallaan. Mutta en omista nosturia enkä oikein asentajan
taitojakaan, niin sekin homma saa jäädä jollekin toiselle.
Niinpä laitoin koko auton myyntiin, ja hinnaksi riittävän
mitättömän summan. Mainitsin rehellisesti ilmoituksessa, että korjauksia olisi
tiedossa. Toisaalta onpa leimakin voimassa vielä melkein vuoden. Yllättyinkin
kuinka heti ensimmäisenä iltana sain tarjouksen vaihtaa Cougar ehjempään
ranskalaiseen pikkuautoon. Ja heti seuraavana aamuna toinen ostaja Pohjanmaalta
lupasi maksaa auton käteisellä. Ja vieläpä etukäteen!
Viimeinen viikko Cougarilla onkin mennyt erittäin varovasti
ajellen. Hengitysvaikeuksien lisäksi moottorista alkoi kuulua selvää suhinaa
kaasua painettaessa. Lieneekö jo merkki kannentiivisteen vuotamisesta tai
jostain vakavammasta. Viimeinen matka vanhempieni luo Mouhijärvelle sujuikin
erittäin rauhalliseen tahtiin, joku voisi kutsua matkaa jo tien tukkimiseksi.
En uskaltanut missään vaiheessa ajaa 70 lujempaa, jottei mitään hajoaisi
moottorista enempää. Toisaalta matkan keskikulutus pysyi ennätysalhaisena, 6,6
litrassa sadalla kilometrillä!
En lopulta ehtinyt omistaa Cougaria edes kahta kuukautta. En
edes pessyt autoa ollenkaan! Muutenkin ajaminen rajoittui lähinnä kaupunkiajoon
pakkasella. Muutaman maantiereissun sentään ehdin tehdä ja yhteensä
kilometrimittari keräsi 1 249 yksikköä lisää. Tuntuma 16-tuumaisilla
kesärenkailla jäi myös kokonaan arvoitukseksi, mutta ainakaan nämä talvirenkaat
eivät herättäneet luottamusta.
Jostain syystä Cougarin myynti ei ahdistanut ajatuksena
missään vaiheessa. En vain koskaan ehtinyt ihastua autoon millään tavalla.
Ajaminen ei herätä suurempaa innostusta, eikä moottori ehjänäkään tuonut mitään
sykähdyttävää potkua. V6-moottorinen Probe oli tässä mielessä täysin toista
maata. Sehän on pohjimmiltaan herkempi ja sirompi japanilainen, kun taas Cougar
on isompi ja romuluisempi amerikkalainen, ja jotenkin karkea.
Sain vielä illalla viestin ostajalta, joka saman tien asensi alle uuden
katalysaattorin, ja sai moottorin toimimaan niin kuin pitääkin. Ford on
kuulemma yllätyslahja hänen tyttärelleen, joka on pian tuoreen ajokortin sekä
komean Cougarin onnellinen omistaja. Toivottavasti onni kestää ja auto myös!
Tästä eteenpäin siis ajellaan pelkällä avoautolla! Onneksi
kevät tekee tuloaan ja lumien kauan odotettu sulaminen saa pian vauhtia! Ehdin
jo käynnistää Mazdan pitkän tauon jälkeen ja ajaa sen kadulle viimeistä
mahdollista yhteiskuvaa varten. Liukastelu kesäkumeilla takaisin talliin mutkan
ja pienen ylämäen kautta onnistui lopulta vasta noin viidennellä yrityksellä…
 |
| © Caradise 2018 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti