Elämä muuttuu, osa 2

Olen joka vuosi tykännyt fiilistellä kevättä Caradise-blogissani ja päivittää samalla kuulumisia. Tänäkin vuonna sille on vahvat perusteet. Kirjoitan tätä tekstiä nimittäin uuden, isomman kotimme sohvalta Vanajaveden jääpeitettä tuijottaen. Maisemat olohuoneesta ovat edelleen suurin piirtein samat kuin vanhassa, puolet pienemmässä kodissa, mutta katsomme sitä nyt vähän eri kulmasta. Unelmien asunnon löytyminen on sekin oma hieno tarinansa, mutta keskitytään tässä blogissa tiukasti autoihin.

Suurin syy isomman asunnon tarpeelle löytyy vaimon pyöristyneestä vatsasta! Kesällä pitäisi syntyä toivottavasti terve pikkuinen, kukaties tuleva automies! Autoharrastus putoaa siis taas prioriteettilistalla pykälää alemmas, mutta eipä sitä onneksi kokonaan tarvitse unohtaa.

Kun sain Rinta-Joupilta lokakuussa autoedun käyttööni, ei omiin autoihin ole tullut juurikaan lisää kilometrejä. Mazda on säilynyt turvallisesti tallissaan. Kilometrejä kertyi viime vuonna 3 676. Kevätauringon lämmittäessä olisi tehnyt jo mieli ajaa se pois tallistaan uuteen paikkaan, mutta entisen kotikadun mäet ovat vielä noin kymmensenttisen, repaleisen jään peitossa. Näitä ei kesärenkailla, kisa-alustaisella avoautolla niin vain voiteta. Olkoot siis vielä hetken talvisäilössä.

Volvo sen sijaan on joutunut heitteille kadun varressa. Kaiken kukkuraksi lunta on tänä talvena ollut mahdottoman paljon. Lumitöitä on siis riittänyt, ettei C70 näyttäisi aivan hylätyltä. Nyt kun aurinko on vihdoin taas ottanut vallan talven pimeydeltä ja kylmyydeltä, Volvo oli kaivettava pois lumivallien välistä.

Eikä se sieltä valitettavasti ilman vahinkoja tullut. Tein talven aikana muutaman lenkin Volvolla, jotta paikat pysyisivät kunnossa. Akkuakin joutui lataamaan pariin otteeseen. Mutta seisonta ja pakkaset ovat aiheuttaneet sen, että ohjaustehostimessa on nyt jotain vikaa. Ehkä pyörien väkisin vääntäminen jäisten pyöränkolojen sisällä on tehnyt hallaa ohjaukselle.

Ohjaustehostimen öljyt ovat hieman huvenneet ja samoin ilmat hävinneet pyöristä. Näiden myötä Volvon ratin kääntämisessä on ikävän tuntuinen, kulmikas tärinä. Vauhdin myötä tehostuksen tarve vähenee, mutta pykältäminen ei silloinkaan kokonaan häviä.

Volvohan oli koko talven nettiautossa myynnissäkin, muttei herättänyt kuin lievää kiinnostusta, eikä kauppoihin päästy. On siis ehkä kokeiltava kuinka paljon autosta saisi huutokaupasta. Sopivaa aikaa sille pitää vielä pohtia, nyt kun hullutus itärajan takana on nostanut polttoaineiden litrahinnat yli kahden euron.

Mazdakin joutaa myytäväksi keväällä! Niin upea auto kuin se onkin, on aikansa kaikella. Kaksipaikkainen roadster ei ole optimaalisin vaihtoehto kasvavan perheen kuljetustarpeisiin. Onneksi pystyn kuitenkin lainaamaan perheauton töistä, niin avoautoilusta ei välttämättä tarvitse luopua! Kiikarissa on siis nelipaikkainen avoauto, johon mahtuisi lastenistuin takapenkille.

Edellisen asunnon myynnistä kertyneiden säästöjen ansiosta myös budjetti on kasvanut mukavasti. Paljon tietysti riippuu, kuinka paljon omistani saan myytäessä, mutta mahdollisuuksia on jopa 20 000 € hintaiseen avoautoon. Tähtäimessä olisi siis vähintäänkin siisti kakkospolven Volvo C70, CLK-Mersu, tai jotain vastaavaa. E93-korimallin Bemari olisi myös ominaisuuksiltaan täydellinen, mutta sellainen löytyy jo siskoni pihasta. Budjetin venyessä myös Ford Mustangin tai Chevrolet Camaron avomalli näyttäisi hyvältä uuden asunnon autokatoksessa!