Toivoa on jäljellä niin kauan kun maailmassa valmistetaan TVR:n kaltaisia alkukantaisia urheiluautoja.
En ole päässyt käymään TVR:n tehtaalla Blackpoolissa,
Englannissa, mutta jossain pajan seinällä lienee pieni lappu tai plakaati, joka
sisältää merkin periaatteet sekä puhdasoppisen urheiluauton reseptin: Ei liikaa
painoa, ei elektronisia apuvälineitä, ei muutenkaan mitään ylimääräistä, vaan
erottuva muotoilu niin ulko- kuin sisäpuolellakin sekä tietysti moottori, joka
laulaa ja vie autoa vauhdilla!
TVR:n mutkaisen ja mäkisen historian menestynein malli on Chimaera. Sitä tehtiin runsaat 6 000 kappaletta noin kymmenen vuoden ajan. Se esiteltiin Birminghamin autonäyttelyssä merkin sivistyneeksi vaihtoehdoksi vuonna 1992. Silti se noudattaa valmistajan filosofiaa uskollisesti.
Keveys tuo autolle kiistattomia etuja: ajettavuus paranee, suorituskyky kasvaa, jarrutusmatka lyhenee, ja kulutuskin pienenee. TVR on havainnut, että kevyin ja jäykin kokonaisuus saavutetaan käyttämällä putkirunkoa ja sen päällä lasikuituista koria. Chimaerassa tämä on toteutettu yllättävän laadukkaasti. Korin voisi ihan yhtä hyvin luulla olevan itsekantavaa mallia. Maalikin kiiltää kuin metallipinnalla!
Toinen helppo keino nipistää painossa on tehdä autosta riittävän pieni. Esimerkiksi takapenkkiä ei tarvita. Urheiluautoilusta nautitaan muutenkin useimmiten yksin tai korkeintaan kaksin. Samoin kiinteä katto on koettu turhaksi. Mihin sitä tarvitaan? Putkirunko takaa riittävän jäykkyyden ja painopistekin laskee. Näin ajettavuus paranee ja tuntuma ajamiseen on parempi kuin katto kiinni.
Chimaerassa on neljään metriin ahdettu kaikki tarpeellinen. V8 on keulalla pitkittäin heti eturenkaiden takana. Siitä kardaanilla veto takapyöriin, ja väliin tyköistuva ohjaamo kahdelle. Taakse mahtuu vielä riittävän tilava konttikin! Tilaa ei tarvita myöskään ABS:n tai ESP:n tietokoneille, niitä kun ei ole. Luistonvalvonta on jätetty viisaasti kuljettajan jalkojen huoleksi, antureiksi riittää hyvä tuntuma polkimissa ja ohjauspyörässä. Tehostetun ohjauksen ja ilmastoinnin sai optiolistalta, jos ensimmäinen omistaja koki ne tarpeellisiksi.
Älä katso kuvista liian tarkkaan Chimaeran vanhanaikaisia pyöreitä etuvaloja, tai epämuodostuneita takavaloumpioita. Chimaera näyttää todella upealta luonnossa! Ensimmäisenä silmiin pistää auton mataluus sekä leveys. Toiseksi katse ihailee auton klassisia mittasuhteita. 1980-luvun TVR:t muistuttivat lähinnä kiiloja, mutta Chimaeran pulleat linjat ovat onnistuneet. Keula on pitkä, ovi nojaa takakaarta ja selkänoja on lähes taka-akselin päällä. Chimaeran aaltoileva peräkin on suhteellisen pitkä, ja laskee kauniisti peribrittiläiseen tapaan. Ovien edessä ja lasikuituisen konepellin sivuilla on TVR:lle tyypilliset viirumaiset aukot, jotka ehkäisevät isoa myllyä hikoilemasta liikaa.
Sisällä herkullinen pyöreys jatkuu. Kojelaudan kaaret, muhkea keskikonsoli, ovien ja istuimien verhoilut ovat kaikki topattua nahkaa. Tämä tekee urheiluauton sisäilmeestä erittäin laadukkaan. Lisäksi värimaailmaan on panostettu. Esimerkiksi ohjaamon matto on usein samaa sävyä kuin korin väritys. Mittarit ovat klassiset ja vaaleapohjaiset, ja sijoitettu TVR-mäisesti eri tasoille kuljettajaa kohti. Pienet viikset, lämmityslaitteen ”rattaat”, lyhyen vaihdekepin paksu kuula sekä käsijarrun kahva ovat himmeästi kiiltävää alumiinia. Chimaera on yksi parhaimmista esimerkeistä, kuinka englantilainen ohjaamo voi näyttää erittäin houkuttelevalta.
Vaikka TVR on aina ollut hyvin pieni autonvalmistaja, omalaatuisia yksityiskohtia löytyy Chimaerastakin runsaasti. Ovenkahvoja ei ole, avaus suoritetaan takakaaren pokkauksessa olevaa pyöreää nappia painamalla. Uudemmissa malleissa ovi avautuu peilin alapuolella olevasta kumisesta napista. Chimaerassa lienee ainoana maailmassa taustavalaistu rekisterikilpi takana. Suurin osa autoista myytiin aikanaan Brittien saarille, siellä rekisterikilpinä ovat ohuet keltaiset läpyskät joista valo hohkaa himmeänä läpi. Suomessa tai muualla valo ei peltisiä kilpiä läpäise, vaan katsastusviranomaisen riemuksi on kehiteltävä omia patentteja, vaikkapa kokonaan irrotettava rekisterikilven valo.
Yksi ovelimmista neronleimauksista TVR:ssä on kuitenkin avautuva katto. Se on oikeastaan kovan katon ja kangaskaton yhdistelmä. Targapalan virkaa hoitaa ilmeisesti lasikuidusta valmistettu levy, joka on verhoiltu kankaalta näyttävään päällysteeseen. Varsinainen taittuva kangaskatto taittuu vain yhdestä kohdasta, ja se sisältää tukevan kaaren, joka on verhoiltu kaksikerroksisella (ja usein kaksivärisellä) kankaalla ja muovisella takaikkunalla. Kun katto nostetaan ylös, kaksi paksua alumiinista niveltä lukittuu suoraksi takaikkunan eteen, mikä tukevoittaa rakennetta entisestään. Sitä ennen targapala asennetaan tuulilasin ja takakehyksen väliin niin, että targapala menee muutaman sentin tuulilasin kehyksen ja takakaaren sisälle. Tämä tekee katon tiiviiksi, eikä vesi pääse läpi. Näin päästään myös eroon monia, varsinkin englantilaisia avoautoja vaivaavasta rättikaton räpellyksestä kovemmilla nopeuksilla.
Konepuolella on tyydytty helppoon ja brittiläisittäin tavanomaiseen ratkaisuun eli Roverin veekasiin, jollaisia löytyy kymmenien eri brittituotteiden keulalta. Tämä alkujaan Buickin suunnittelema kasi soveltuu myös muuhun käyttöön kuin herrasmiesmaasturi Range Roveriin. Versioita on kaikkiaan viisi. Ensimmäiset autot varustettiin Griffithin tavoin 4,3-litraisella kasilla. Useimmissa on kone tunnuksella 400, joka on nelilitrainen ja 235-hevosvoimainen versio. Sen HC-versiosta puristetaan irti 275 pollea. Huippumallit 450 ja 500 ovat harvinaisempia, ja tehoiltaan vastaavasti 280- ja 320-heppaisia. Jokainen moottori on silti luonteeltaan melko matalaviritteinen, eli sen suhteen Chimaeralle voi luvata pitkää ikää ja käytön helppoutta.
Vaihteisto on aina viisipykäläinen manuaali, ja pyörät ovat rungossa kiinni toimiviksi havaituilla kolmiomallisilla tukivarsilla. Renkaiden vakiokoko on maltilliset 16 tuumaa. Tosin ajo-ominaisuuksia on näilläkin renkailla kiitelty, mutta sadekelillä pito-ongelmat vaivaavat.
Chimaeran nimi tulee antiikin Kreikan mytologiselta monsterilta, jolla oli leijonan pää, vuohen vartalo ja käärmeen häntä. Chimaeralla tarkoitetaan englannissa myös rustokalaa. En tiedä kumpaa TVR Chimaera muistuttaa enemmän, mutta joka tapauksessa näitä puolisäyseitä hirviöitä saa saarivaltakunnasta uskomattoman halvalla. Halvimmat irtoavat noin 6 000-7 000 punnalla, eli kotisuomeen rahdattuna noin kymppitonnilla. Hinnoissa on kuitenkin havaittavissa pientä nousupainetta ja parhaimmat yksilöt maksavat noin 15 000 puntaa. Vasemmankätiset euromallit ovat huomattavasti harvinaisempia, mutta oikealta ohjattavia on Britannian markkinoilla vaikka kuinka paljon tarjolla! Onpa niitä Suomeenkin eksynyt jo ainakin viisi yksilöä viimeisten vuosien aikana!
TVR:n mutkaisen ja mäkisen historian menestynein malli on Chimaera. Sitä tehtiin runsaat 6 000 kappaletta noin kymmenen vuoden ajan. Se esiteltiin Birminghamin autonäyttelyssä merkin sivistyneeksi vaihtoehdoksi vuonna 1992. Silti se noudattaa valmistajan filosofiaa uskollisesti.
Keveys tuo autolle kiistattomia etuja: ajettavuus paranee, suorituskyky kasvaa, jarrutusmatka lyhenee, ja kulutuskin pienenee. TVR on havainnut, että kevyin ja jäykin kokonaisuus saavutetaan käyttämällä putkirunkoa ja sen päällä lasikuituista koria. Chimaerassa tämä on toteutettu yllättävän laadukkaasti. Korin voisi ihan yhtä hyvin luulla olevan itsekantavaa mallia. Maalikin kiiltää kuin metallipinnalla!
Toinen helppo keino nipistää painossa on tehdä autosta riittävän pieni. Esimerkiksi takapenkkiä ei tarvita. Urheiluautoilusta nautitaan muutenkin useimmiten yksin tai korkeintaan kaksin. Samoin kiinteä katto on koettu turhaksi. Mihin sitä tarvitaan? Putkirunko takaa riittävän jäykkyyden ja painopistekin laskee. Näin ajettavuus paranee ja tuntuma ajamiseen on parempi kuin katto kiinni.
Chimaerassa on neljään metriin ahdettu kaikki tarpeellinen. V8 on keulalla pitkittäin heti eturenkaiden takana. Siitä kardaanilla veto takapyöriin, ja väliin tyköistuva ohjaamo kahdelle. Taakse mahtuu vielä riittävän tilava konttikin! Tilaa ei tarvita myöskään ABS:n tai ESP:n tietokoneille, niitä kun ei ole. Luistonvalvonta on jätetty viisaasti kuljettajan jalkojen huoleksi, antureiksi riittää hyvä tuntuma polkimissa ja ohjauspyörässä. Tehostetun ohjauksen ja ilmastoinnin sai optiolistalta, jos ensimmäinen omistaja koki ne tarpeellisiksi.
Älä katso kuvista liian tarkkaan Chimaeran vanhanaikaisia pyöreitä etuvaloja, tai epämuodostuneita takavaloumpioita. Chimaera näyttää todella upealta luonnossa! Ensimmäisenä silmiin pistää auton mataluus sekä leveys. Toiseksi katse ihailee auton klassisia mittasuhteita. 1980-luvun TVR:t muistuttivat lähinnä kiiloja, mutta Chimaeran pulleat linjat ovat onnistuneet. Keula on pitkä, ovi nojaa takakaarta ja selkänoja on lähes taka-akselin päällä. Chimaeran aaltoileva peräkin on suhteellisen pitkä, ja laskee kauniisti peribrittiläiseen tapaan. Ovien edessä ja lasikuituisen konepellin sivuilla on TVR:lle tyypilliset viirumaiset aukot, jotka ehkäisevät isoa myllyä hikoilemasta liikaa.
Sisällä herkullinen pyöreys jatkuu. Kojelaudan kaaret, muhkea keskikonsoli, ovien ja istuimien verhoilut ovat kaikki topattua nahkaa. Tämä tekee urheiluauton sisäilmeestä erittäin laadukkaan. Lisäksi värimaailmaan on panostettu. Esimerkiksi ohjaamon matto on usein samaa sävyä kuin korin väritys. Mittarit ovat klassiset ja vaaleapohjaiset, ja sijoitettu TVR-mäisesti eri tasoille kuljettajaa kohti. Pienet viikset, lämmityslaitteen ”rattaat”, lyhyen vaihdekepin paksu kuula sekä käsijarrun kahva ovat himmeästi kiiltävää alumiinia. Chimaera on yksi parhaimmista esimerkeistä, kuinka englantilainen ohjaamo voi näyttää erittäin houkuttelevalta.
Vaikka TVR on aina ollut hyvin pieni autonvalmistaja, omalaatuisia yksityiskohtia löytyy Chimaerastakin runsaasti. Ovenkahvoja ei ole, avaus suoritetaan takakaaren pokkauksessa olevaa pyöreää nappia painamalla. Uudemmissa malleissa ovi avautuu peilin alapuolella olevasta kumisesta napista. Chimaerassa lienee ainoana maailmassa taustavalaistu rekisterikilpi takana. Suurin osa autoista myytiin aikanaan Brittien saarille, siellä rekisterikilpinä ovat ohuet keltaiset läpyskät joista valo hohkaa himmeänä läpi. Suomessa tai muualla valo ei peltisiä kilpiä läpäise, vaan katsastusviranomaisen riemuksi on kehiteltävä omia patentteja, vaikkapa kokonaan irrotettava rekisterikilven valo.
Yksi ovelimmista neronleimauksista TVR:ssä on kuitenkin avautuva katto. Se on oikeastaan kovan katon ja kangaskaton yhdistelmä. Targapalan virkaa hoitaa ilmeisesti lasikuidusta valmistettu levy, joka on verhoiltu kankaalta näyttävään päällysteeseen. Varsinainen taittuva kangaskatto taittuu vain yhdestä kohdasta, ja se sisältää tukevan kaaren, joka on verhoiltu kaksikerroksisella (ja usein kaksivärisellä) kankaalla ja muovisella takaikkunalla. Kun katto nostetaan ylös, kaksi paksua alumiinista niveltä lukittuu suoraksi takaikkunan eteen, mikä tukevoittaa rakennetta entisestään. Sitä ennen targapala asennetaan tuulilasin ja takakehyksen väliin niin, että targapala menee muutaman sentin tuulilasin kehyksen ja takakaaren sisälle. Tämä tekee katon tiiviiksi, eikä vesi pääse läpi. Näin päästään myös eroon monia, varsinkin englantilaisia avoautoja vaivaavasta rättikaton räpellyksestä kovemmilla nopeuksilla.
Konepuolella on tyydytty helppoon ja brittiläisittäin tavanomaiseen ratkaisuun eli Roverin veekasiin, jollaisia löytyy kymmenien eri brittituotteiden keulalta. Tämä alkujaan Buickin suunnittelema kasi soveltuu myös muuhun käyttöön kuin herrasmiesmaasturi Range Roveriin. Versioita on kaikkiaan viisi. Ensimmäiset autot varustettiin Griffithin tavoin 4,3-litraisella kasilla. Useimmissa on kone tunnuksella 400, joka on nelilitrainen ja 235-hevosvoimainen versio. Sen HC-versiosta puristetaan irti 275 pollea. Huippumallit 450 ja 500 ovat harvinaisempia, ja tehoiltaan vastaavasti 280- ja 320-heppaisia. Jokainen moottori on silti luonteeltaan melko matalaviritteinen, eli sen suhteen Chimaeralle voi luvata pitkää ikää ja käytön helppoutta.
Vaihteisto on aina viisipykäläinen manuaali, ja pyörät ovat rungossa kiinni toimiviksi havaituilla kolmiomallisilla tukivarsilla. Renkaiden vakiokoko on maltilliset 16 tuumaa. Tosin ajo-ominaisuuksia on näilläkin renkailla kiitelty, mutta sadekelillä pito-ongelmat vaivaavat.
Chimaeran nimi tulee antiikin Kreikan mytologiselta monsterilta, jolla oli leijonan pää, vuohen vartalo ja käärmeen häntä. Chimaeralla tarkoitetaan englannissa myös rustokalaa. En tiedä kumpaa TVR Chimaera muistuttaa enemmän, mutta joka tapauksessa näitä puolisäyseitä hirviöitä saa saarivaltakunnasta uskomattoman halvalla. Halvimmat irtoavat noin 6 000-7 000 punnalla, eli kotisuomeen rahdattuna noin kymppitonnilla. Hinnoissa on kuitenkin havaittavissa pientä nousupainetta ja parhaimmat yksilöt maksavat noin 15 000 puntaa. Vasemmankätiset euromallit ovat huomattavasti harvinaisempia, mutta oikealta ohjattavia on Britannian markkinoilla vaikka kuinka paljon tarjolla! Onpa niitä Suomeenkin eksynyt jo ainakin viisi yksilöä viimeisten vuosien aikana!
© Caradise 2014 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti