Aurelian suosio ei olisi kuitenkaan mitään ilman coupé-mallia.
Aurelia B20 Coupé esiteltiin vuonna 1951, ja sitä tehtiin kuutena sarjana 3871
yksilöä kesään 1958 saakka. Itse asiassa sitä voidaan pitää yhtenä
ensimmäisistä Gran Turismo-luokan autoista.
Aurelia oli pioneeri myös monella muulla saralla. Siinä on esimerkiksi ensimmäistä kertaa V6-moottori sarjatuotantoautossa. Se varusteltiin myös ensimmäisenä vakiovarusteisin vyörenkain. Voimansiirtokin oli ainutlaatuinen; kytkin, vaihteisto ja tasauspyörästö olivat kaikki taka-akselin yhteydessä.
Ensimmäisen ja toisen sarjan Aurelioissa V6-moottori oli kaksilitrainen. Alumiinisessa moottorissa oli työntötangot ja yksi nokka-akseli V-kulman välissä. Palotila oli hemi-tyylinen eli pallonpuolikkaan muotoinen. Aluksi teho oli 75 hevosvoimaa, mutta suuremman puristussuhteen ja erilaisten venttiilien avulla teho nousi 80 hevosvoimaan seuraavana vuonna. Vuodesta 1953 lähtien moottori kasvoi 2,5-litraiseksi ja 118-heppaiseksi.
Vaikka teholukema ei alkujaan kuulostanut valtavalta, Aurelia oli suhteellisen kevyt ja erittäin hyvä ajaa. Ykkössarjalaisessa esimerkiksi ovet ja puskurit olivat alumiinista. Auton pätevyys todistettiin heti esittelyvuonna Mille Migliassa, jossa Aurelia B20 sijoittui toiseksi aivan yli kaksi kertaa tehokkaamman Ferrarin kannassa. Le Mansissakin tuli luokkavoitto ja 12. sija kokonaiskilpailussa. Myös monissa pienemmissä kisoissa, kuten Targa Floriossa Aurelia saavutti menestystä.
Erot eri sarjojen välillä ovat melko huomaamattomia. Kakkossarjalaiseen asennettiin kromipuskurit, ja kojelauta oli erilainen. Hienovaraiset evät takaosan muotoilussa pyöristyivät olemattomiin kolmanteen sarjaan edetessä. Neljäs sarja näytti samalta kuin edeltäjänsä, mutta alustaan tehtiin muutoksia. Vasta nyt Aureliaa tarjottiin myös vasemmalta ohjattavana. Viitossarjalaiseen riitti vain pienet päivitykset. Kuudennen eli viimeisen sarjan autot on helpointa tunnistaa tuuletusikkunoista ovissa. Tässä vaiheessa tehokin oli laskenut aavistuksen 112 hevosvoimaan.
Aurelia B20 oli suosittu esimerkiksi formulakuskien siviiliautona. Hillitty ja kaunis Pininfarinan muotoilu oli edustava vaikka Monte Carlon Casinolla ja erinomainen ajettavuus ja pirteä V6-moottori salli osallistumisen samalla autolla ralleihin tai ratakisoihin. Moni yksilö on nykyisinkin Historic-luokan vaatimuksin varusteltu. Aurelian B20 Coupén hinnat ovat olleet noususuunnassa jo pitkään, eikä alle sadan tuhannen tällaisia enää tahdo löytää, ainakaan ehjänä. Suomessa B20-mallia ei tietääkseni ole yhtään, mutta Ruotsista niitä löytyy useampiakin, kuten kuvat viime kesän Classic SportsCars Concours D’Elegancesta osoittavat.
Aurelia oli pioneeri myös monella muulla saralla. Siinä on esimerkiksi ensimmäistä kertaa V6-moottori sarjatuotantoautossa. Se varusteltiin myös ensimmäisenä vakiovarusteisin vyörenkain. Voimansiirtokin oli ainutlaatuinen; kytkin, vaihteisto ja tasauspyörästö olivat kaikki taka-akselin yhteydessä.
Ensimmäisen ja toisen sarjan Aurelioissa V6-moottori oli kaksilitrainen. Alumiinisessa moottorissa oli työntötangot ja yksi nokka-akseli V-kulman välissä. Palotila oli hemi-tyylinen eli pallonpuolikkaan muotoinen. Aluksi teho oli 75 hevosvoimaa, mutta suuremman puristussuhteen ja erilaisten venttiilien avulla teho nousi 80 hevosvoimaan seuraavana vuonna. Vuodesta 1953 lähtien moottori kasvoi 2,5-litraiseksi ja 118-heppaiseksi.
Vaikka teholukema ei alkujaan kuulostanut valtavalta, Aurelia oli suhteellisen kevyt ja erittäin hyvä ajaa. Ykkössarjalaisessa esimerkiksi ovet ja puskurit olivat alumiinista. Auton pätevyys todistettiin heti esittelyvuonna Mille Migliassa, jossa Aurelia B20 sijoittui toiseksi aivan yli kaksi kertaa tehokkaamman Ferrarin kannassa. Le Mansissakin tuli luokkavoitto ja 12. sija kokonaiskilpailussa. Myös monissa pienemmissä kisoissa, kuten Targa Floriossa Aurelia saavutti menestystä.
Erot eri sarjojen välillä ovat melko huomaamattomia. Kakkossarjalaiseen asennettiin kromipuskurit, ja kojelauta oli erilainen. Hienovaraiset evät takaosan muotoilussa pyöristyivät olemattomiin kolmanteen sarjaan edetessä. Neljäs sarja näytti samalta kuin edeltäjänsä, mutta alustaan tehtiin muutoksia. Vasta nyt Aureliaa tarjottiin myös vasemmalta ohjattavana. Viitossarjalaiseen riitti vain pienet päivitykset. Kuudennen eli viimeisen sarjan autot on helpointa tunnistaa tuuletusikkunoista ovissa. Tässä vaiheessa tehokin oli laskenut aavistuksen 112 hevosvoimaan.
Aurelia B20 oli suosittu esimerkiksi formulakuskien siviiliautona. Hillitty ja kaunis Pininfarinan muotoilu oli edustava vaikka Monte Carlon Casinolla ja erinomainen ajettavuus ja pirteä V6-moottori salli osallistumisen samalla autolla ralleihin tai ratakisoihin. Moni yksilö on nykyisinkin Historic-luokan vaatimuksin varusteltu. Aurelian B20 Coupén hinnat ovat olleet noususuunnassa jo pitkään, eikä alle sadan tuhannen tällaisia enää tahdo löytää, ainakaan ehjänä. Suomessa B20-mallia ei tietääkseni ole yhtään, mutta Ruotsista niitä löytyy useampiakin, kuten kuvat viime kesän Classic SportsCars Concours D’Elegancesta osoittavat.
 |
| © Caradise 2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti