Peugeot 306 kuuluu eurooppalaisten perheautojen lukuisaan
joukkoon, josta on tehty nelipaikkainen avoversio. Se on mielestäni paras
vaihtoehto tästä 90-luvulla syntyneiden joukosta. Pininfarinan muotoilema kori
on kaunis ja siro. Tasapainoinen avo-pösö on sympaattisen oloinen.
Satuin törmäämään Kamuxilla juuri myyntiin tulleeseen Pösöön, joka jo varusteiden valossa vaikutti hyvältä. Vuosimalli 1999 tarkoittaa uudempaa, nätimpää keulaa. Samoin sisätiloja on päivitetty faceliftin yhteydessä. Moottori on malliston tehokkain, 132-hevosvoimainen kaksilitrainen nelonen. Sisustaa komistaa muhkeat mustat nahkapenkit ja jalopuujäljitelmä. Pösössä on jopa ilmastointi, joka ei avoautossa ole sattuneesta syystä niin tarpeellinen.
Kyseessä on silti vanha ranskalainen auto. Eli ongelmia olisi tiedossa ainakin sähköpuolella. Sähköikkunat toimivat erittäin laiskasti, ja kuulemma sähkökäyttöinen katto myös. Sanoivat vielä, että se vaatii vähän käsivoimaa avuksi laskeutuakseen. Ei tullut tällä kertaa testattua. Myös osa ohjaamon sähkölaitteista toimivat joko huonosti tai ei ollenkaan.
Perusajettavuudeltaan 306 muistuttaa yllättävän paljon japanilaisia, mikä ei ole lainkaan huono piirre. Ihan kuin omaa autoa ajaisi. Ajoasento on tosin vähän kehno, polkimet ovat joko liian lähellä tai ratti jää liian kauas. Tyypillistä etelä-eurooppalaisille autoille. Jousitus ei sentään tuntunut liikaa ranskalaisen pehmeältä. Alustassa käytetään pitkälti samoja osia umpimallien kanssa. Toisaalta tavanomainen ajotuntuma ei välttämättä houkuta kurvailemaan mutkateiden kautta kerta toisensa jälkeen. Mikä puolestaan on yksi niistä vaatimuksista, mihin tulevan ostokseni pitäisi pystyä.
Kangaskaton olemassaolon tiedostaa jatkuvasti. Jäisten muhkuroiden yli ajettaessa auto tutisee aika lailla, korijäykkyydessä on siis parantamisen varaa. Rättikatto päästää myös ääniä ja suhinaa läpi aikamoisen määrän umpiautoon verrattuna. Mutta nämä ovat niitä yleisiä ominaisuuksia, joiden kanssa avoautoa haluavan tulee oppia elämään.
Paras puoli autossa on kuitenkin moottori. 132-heppaisena pieni Pösö liikkuu herkästi haluttuun suuntaan. Vapaastihengittävä kone on kierrosherkkä ja riittävän vääntävä. Talviliukkailla rajallinen pito tietysti rajoittaa arviointia. Vertailu omaan Mitsuun kertoo kuitenkin Pösön olevan aavistuksen pirteämpi, eikä Carisman GDI-kone mikään nahjus ole sekään. Alle 200 000 kilometriä ajettu moottori vaikutti olevan myös hyvässä iskussa ja kehräsi tasaisesti.
Kokonaisuudessaan Peugeot 306 jätti todella myönteisen kuvan itsestään ja yllätti positiivisesti. Sinivihreä värityskin näyttää hyvältä joka kulmasta. Ja auton kunto on pääosin hyvä. Voisin siis jopa kuvitella ostavani sen! Mutta vain jos budjetti ei kertakaikkiaan veny mihinkään kalliimpaan. Sitä odotellessa tämä yksilö on todennäköisesti jo myyty, sillä hinta on laskettu erittäin kilpailukykyiseksi.
Satuin törmäämään Kamuxilla juuri myyntiin tulleeseen Pösöön, joka jo varusteiden valossa vaikutti hyvältä. Vuosimalli 1999 tarkoittaa uudempaa, nätimpää keulaa. Samoin sisätiloja on päivitetty faceliftin yhteydessä. Moottori on malliston tehokkain, 132-hevosvoimainen kaksilitrainen nelonen. Sisustaa komistaa muhkeat mustat nahkapenkit ja jalopuujäljitelmä. Pösössä on jopa ilmastointi, joka ei avoautossa ole sattuneesta syystä niin tarpeellinen.
Kyseessä on silti vanha ranskalainen auto. Eli ongelmia olisi tiedossa ainakin sähköpuolella. Sähköikkunat toimivat erittäin laiskasti, ja kuulemma sähkökäyttöinen katto myös. Sanoivat vielä, että se vaatii vähän käsivoimaa avuksi laskeutuakseen. Ei tullut tällä kertaa testattua. Myös osa ohjaamon sähkölaitteista toimivat joko huonosti tai ei ollenkaan.
Perusajettavuudeltaan 306 muistuttaa yllättävän paljon japanilaisia, mikä ei ole lainkaan huono piirre. Ihan kuin omaa autoa ajaisi. Ajoasento on tosin vähän kehno, polkimet ovat joko liian lähellä tai ratti jää liian kauas. Tyypillistä etelä-eurooppalaisille autoille. Jousitus ei sentään tuntunut liikaa ranskalaisen pehmeältä. Alustassa käytetään pitkälti samoja osia umpimallien kanssa. Toisaalta tavanomainen ajotuntuma ei välttämättä houkuta kurvailemaan mutkateiden kautta kerta toisensa jälkeen. Mikä puolestaan on yksi niistä vaatimuksista, mihin tulevan ostokseni pitäisi pystyä.
Kangaskaton olemassaolon tiedostaa jatkuvasti. Jäisten muhkuroiden yli ajettaessa auto tutisee aika lailla, korijäykkyydessä on siis parantamisen varaa. Rättikatto päästää myös ääniä ja suhinaa läpi aikamoisen määrän umpiautoon verrattuna. Mutta nämä ovat niitä yleisiä ominaisuuksia, joiden kanssa avoautoa haluavan tulee oppia elämään.
Paras puoli autossa on kuitenkin moottori. 132-heppaisena pieni Pösö liikkuu herkästi haluttuun suuntaan. Vapaastihengittävä kone on kierrosherkkä ja riittävän vääntävä. Talviliukkailla rajallinen pito tietysti rajoittaa arviointia. Vertailu omaan Mitsuun kertoo kuitenkin Pösön olevan aavistuksen pirteämpi, eikä Carisman GDI-kone mikään nahjus ole sekään. Alle 200 000 kilometriä ajettu moottori vaikutti olevan myös hyvässä iskussa ja kehräsi tasaisesti.
Kokonaisuudessaan Peugeot 306 jätti todella myönteisen kuvan itsestään ja yllätti positiivisesti. Sinivihreä värityskin näyttää hyvältä joka kulmasta. Ja auton kunto on pääosin hyvä. Voisin siis jopa kuvitella ostavani sen! Mutta vain jos budjetti ei kertakaikkiaan veny mihinkään kalliimpaan. Sitä odotellessa tämä yksilö on todennäköisesti jo myyty, sillä hinta on laskettu erittäin kilpailukykyiseksi.
 |
| © Caradise 2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti