Olen viime vuosina huomannut, että todella harvoin
sinkkumiehen auton takapenkillä istuu ketään. Takaovet ovat siis käytännössä
minulle turhat, mitä nyt tavaroiden heittäminen penkille helpottuu. Tästä
syystä olen jo jonkin aikaa haaveillut kaksiovisesta kakkosautosta, eli
talviautosta avoauton rinnalle. Sporttisuus ja näyttävyys eivät tietenkään
haittaa millään tavalla, saahan sellaisiakin autoja Suomesta pikkurahalla.
Ehdin omistaa Mitsubishini jo melkein neljä vuotta! Kuinka
se aika kuluukaan. Carisma palveli koko ajan hienosti, oli käyttökuluiltaan
erittäin edullinen, ja yllätti jopa radallakin positiivisesti. Mutta entistä
enemmän alkoi näkyä merkkejä lopullisesta väsymisestä, olihan autolla ajettu
lähes 370 000 kilometriä! Tuleva katsastus lähestyi jo uhkaavasti ja sen
hyväksyntä ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu. Esimerkiksi jakohihna
pitäisi vaihtaa ja molemmat rengassarjat ovat ihan lopussa. Alusta saakka
kahissut kytkinkin alkoi loppumetreillä osoittaa murenemisen merkkejä, jopa
selvää luistamista oli havaittavissa yhdessä kiihdytyksessä moottoritielle.
Mutta olen pääosin tyytyväinen vuosiini Mitsun kanssa!
Nyt oli kuitenkin Carisman aika väistyä ja antaa tilaa
seuraavalle! Löysin nimittäin Espoosta, Viiskulman Autosta siistin näköisen
Ford Cougarin, joka oli ollut myynnissä jo pidempään. Kovin vähän Puumasta oli
tarjolla tietoa, joten pakkohan sitä oli käydä katsomassa paikan päällä.
Pitkään seissyt auto lähti pakkasessa yllättävän hyvin käyntiin, eikä
moottorista kuulunut kummempia hälyääniä, joten koeajo alkoi lupaavasti. Auton
siisteys yllätti varsinkin sisätiloissa, missä ei suurempia kulumisia ole
havaittavissa. Pahoja ruostevaurioita ei ulospäin näy, vain aivan pikkuruisia
täpliä siellä täällä.
Rumin kauneusvirhe Cougarissa on takaluukku ja sen loppuosa.
Päädystä sen pinta on vähän kuhmurainen, ja maalipinta hilseilee pahasti.
Pienet teipit rajaavat rumaa kohtaa, ja heti sen vieressä maalipinta on ihan ok
ikäisekseen. Täytyy ajan kanssa selvittää, mistä vaiva johtuu. Toisaalta sen
korjaaminen maksaa vain muutamia satasia, kun se alkaa liikaa ärsyttää.
Muutenkin takaluukku osoittautui murheenkryyniksi, sillä kaasujouset eivät
jaksa pitää painavaa luukkua ylhäällä.
Toinen selvä kauneusvirhe muutaman pikkukolhun lisäksi on
pelkääjän puoleinen ikkuna, joka ei avaudu kunnolla, eikä myöskään istu yhtä
hyvin kuin kuskin puolella. Tätäkin tutkitaan myöhemmin, onneksi lumi pysyy ulkopuolella,
toivottavasti myös vesi. Kolmas selvä vika on pakoputki, joka vuotaa pahasti
keskiosastaan. Tästä katsastusmies varmasti huomauttaa.
Mutta itse koeajon aikana ei paljastunut mitään hälyttävää.
Aluksi jarrut täristivät pahasti, mutta se johtui vain pitkästä seisonnasta.
Vika onneksi poistui kilometrien myötä. Myös alustassa on havaittavissa pientä
epämääräisyyttä, ehkä jopa hienoista kolinaa, toivottavasti ei kuitenkaan
mitään vakavampaa. Leimaa haettaessa tästäkin saadaan lisää tietoa. Moottori ja
vaihteisto pelaavat sen sijaan hyvin yhteen. Voisin jopa uskoa maltillisen
205 000 kilometrin mittarilukeman pitävän paikkansa. Huoltokirjassa on
toki muutama aukko loppua kohden, mutta kilometrit ovat kertyneet suhteellisen
tasaisesti vuosien mittaan.
Koeajon jälkeen oli ryhdyttävä hieromaan kauppoja. Ehtona
oli, että Carisma otetaan vaihdossa, kolmen auton loukkuun en halunnut.
Välirahaksi sovittiin siedettävä 900 €. Riski katsastuksen vioista jätettiin
minulle, muuten vaihtohinta olisi ollut 300 € korkeampi. Kuukauden sisällä
nähdään, kannattiko riski!
Kotimatkalla Ford Cougar paljastui rennoksi cruiseriksi,
joka tuntuu yllättävän isolta autolta. Auto rullaa myös hienosti, mutta tuntuma
tiehen jää aavistuksen etäiseksi. Mitsubishin ketteryyttä Cougarista ei löydy,
vaan matala ajoasento ja leveämpi koko pakottaa ajamaan ensimmäiset viikot
varovasti, kunnes alan tottua autoon. Cougar on yllättäen myös hieman
meluisampi kuin Mitsu. Moottoriksi olisin toivonut 2,5-litraista veekutosta,
mutta kaikkea ei voi saada. Kyllä kaksilitraisellakin ehtii, vaikka
tehopainosuhde nouseekin harmittavasti kympin huonommalle puolelle.
Varusteiltaan Cougar on riittävän moderni, esimerkiksi
automaattinen ilmastointi ja ajotietokone kuuluvat tähän yksilöön. Istuimet
ovat kangasta ja niiden korkeus säätyy sähköllä. Auton laadusta ja kunnosta
kertoo usein oven sulkeminen, joka antaa Cougarissa harvinaisen tukevan
vaikutelman. Hankookin talvirenkaat ovat peltivanteilla, mutta alkuperäiset
16-tuumaiset alumiinivanteet odottavat kesäkumeineen tallissa.
Cougar edusti aikoinaan New Edge-designia, jota Ford käytti
vuosituhannen vaihteessa. Käytännössä tämä tarkoittaa korostuneen vauhdikkaita
ja myös hyvin pyöreitä muotoja. Ja nimenomaan Cougarissa tuo viirumaisuus
venytettiin äärimmilleen. Kaveri ehti jo ristiä autoni ”litistetyksi Ka:ksi”,
mutta minun silmääni Puuman muotoilu miellyttää edelleen.
Tästä eteenpäin olen siis kahden Caradise-auton onnellinen
omistaja, ja jatkossa blogissani seurataan molempien autojen elämää ja
ongelmia! Cougaria tullaan armotta vertaamaan myös edeltäjäänsä Ford Probeen,
jollaisella ajoin aikanaan yli neljä vuotta ja 100 000 kilometriä!
Ensivaikutelma veljesten välillä on hyvinkin erilainen. Rikoin myös hyvin
alkaneen perinteeni: Yhdeksäs autoni ei olekaan yhdeksättä eri merkkiä, vaan
toinen Ford jonka omistan…
 |
| © Caradise 2018 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti