Turboahdettu taideteos

Audi TT 1.8T 5v Coupé testattu elokuussa 2018.

Rohkean ja omalaatuisen coupén saa nyt yllättävän edullisesti.

Vuonna 1998 Audi teki rohkean päätöksen ottamalla kolme vuotta aiemmin konseptina esitellyn pienen urheiluauton tuotantoon. Se oli joka suunnasta pyöreä, mutta silti häijyn ja aggressiivisen näköinen. Pienistä ajettavuusongelmista huolimatta TT kävi hienosti kaupaksi. Se perustui samaan pohjalevyyn mm. Audi A3:n ja Volkswagen Golfin kanssa. Muotoilu osui kerralla nappiin. Siitä kertoo se, että ensimmäisen polven TT-Audi pärjäsi ilman faceliftiä koko kahdeksan tuotantovuoden ajan.

Itse myös pidän alkuperäisestä TT:stä enemmän kuin toisesta sukupolvesta, joka meni muotoilussa turhankin aikuiseen suuntaan. Ensimmäisestä polvesta löytyy enemmän särmää, ja autossa on kaikki tulevan klassikon ainekset.

Ensimmäisen polven TT-Audia alkaa saamaan jo alle neljän tonnin. Se on siis juuri ja juuri budjetin rajoissa. Kieltämättä tämä malli olisi yksi toivomuslistan kärkiautoista, jos sopivan yksilön onnistuu löytämään. Audi TT muodostaisi hienon parin MX-5:n kanssa. Molemmat ovat tyköistuvia aloittelijan urheiluautoja. TT ei missään nimessä ole tilavin vaihtoehdoista, mutta ei tarvitsekaan olla. Hyvin olen pikku roadsterillakin pärjännyt, kun se on toiminut kohta puoli vuotta ainoana autonani.

Alkuvuosina TT-Audiin oli tarjolla vain 1,8-litraista turbomoottoria kahtena eri tehoversiona. Molemmat ovat kuitenkin sieltä tehokkaimmasta päästä. 180-hevosvoimainen aloitusmalli on aina viisivaihteinen ja pääsääntöisesti etuvetoinen. Nelivetokin on siihen saatavilla. 225-heppainen versio on aina quattro, ja siinä on myös yksi pykälä enemmän. Automaattia ei TT:hen aluksi saanut. Tehokkaamman version tunnistaa näppärästi kahdesta pakoputkesta. Loppuvuosina TT:n sai myös 3,2-litraisella V6-koneella ja DSG-kaksoiskytkinvaihteistolla, mutta tästä on muodostumassa keräilykohde, jonka hinta on kaksi kertaa edellisiä korkeampi.

Talviautolle neliveto sopisi hyvin, mutta valikoimaa on vähemmän ja halvimpien yksilöiden kohdalla saa aina pelätä jotain orastavaa ja kallista vikaa. Siksi etuvetoinen perusmalli riittäisi minulle myös. Juuri tällaista pääsin kokeilemaan lyhyesti Läyliäisissä, jota yksityishenkilö oli myymässä.

Kaduilla pyörivissä TT-Audeissa näkyy harvemmin ruostetäpliä, eikä tässäkään ollut ongelmaa ruosteen kanssa. Sinkitty kori pysyy ilmeisen siistinä. Muutama naarmu tietysti löytyy jokaisesta parikymmentä vuotta vanhasta autosta, mutta tässä ne ei muodostuisi ratkaisevaksi ongelmaksi. Konepellin poikki kulkee harmaa vauhtiraita, jonka poistaisin saman tien, jos ostaisin tämän auton.

Jo heti puhelimessa myyjä kertoi mielenkiintoisesta viasta Audissa. Tai siis kauniimmin sanottuna ominaisuudesta. Audi TT kuuluu nimittäin siihen luokkaan, jossa polttimoiden vaihtaminen on erittäin työläs prosessi, joka kuulemma vaatii puskurin irrottamisen. Poikkeuksellista muotoilua toteutettaessa ei ollut ensimmäisenä mielessä helppo ja halpa huollettavuus. Ei kai sillä muuten väliä, mutta tässä yksilössä molemmat ajovalot ovat jo hajonneet, joten ne pitäisi ensi töikseen vaihtaa. Katsastuskin odottaisi vielä ennen vuodenvaihdetta.

Muuta vikaa Audista ei sitten oikein tuntunut löytyvän. Sisälläkin kaikki vaikutti ehjältä. Jopa muhkean ja erittäin hyvältä näyttävän nahkaistuimen vasen selkänojan toppaus oli ehjä. Muutenkin TT:n sisätilat ovat tyylikkäät. Tummanpuhuvassa ohjaamossa nousee esiin lukuisat alumiininväriset yksityiskohdat. Esimerkiksi stereoiden päälle taittuu näyttävä levy, josta näkee selvästi, missä autossa istutaan. Pyöreitä hopearinkuloita kahdeksan kuopan kera on vastaavasti ripoteltu useita ympäri kojelautaa.

Tunnelma ohjaamossa on melko ahdas ja näkyvyys ulos ei ole kovin hyvä. Silti sisälle mahtuu hyvin: Kattoon jää reilusti enemmän tilaa kuin Mazdassani. Penkki tuntuu tukevalta ja ratti istuu hyvin käteen. Muutamat muoviosat muistuttavat Golf-taustasta, mutta kaiken kaikkiaan ohjaamossa viihtyy hyvin.

Eikä pikainen koeajo muuttanut käsitystä, päinvastoin. Audi TT tuntuu sporttiselta, ja kulkee jämäkästi. Ohjaus on tarkka ja tunnokas. Vaikka alustan osat ovat peräisin Volkswagen Golfista, Audia on kiva ajaa. Ehkä koko vaikuttaa paljon. Pienet ulkomitat ja pyörät kaukana toisistaan parantaa ajotuntumaa. Pienestä koosta huolimatta omamassa on yli 1300 kiloa, mikä puolestaan vakauttaa menoa.

180-hevosvoimainen turbomoottori vie autoa kevyesti. Silti tuntuu aavistuksen siltä, että kiihdytyksissä on hienoista pätkimistä. Omistaja kertoi viallisesta puolasta, kukaties liittyy tähän? Tässä koneessa on poikkeukselliset 5 venttiiliä sylinteriä kohden, joka saattaa aiheuttaa myös vikaherkkyyttä. 100 hevosvoiman litrateho tuskin syntyy ihan kivuttomasti.

Audi TT täyttää mielestäni urheiluauton kriteerit, toisin kuin esimerkiksi hiljattain testaamani Volvo C70 tai Mercedes-Benz CLK. Ajettavuus on napakka, eikä siis niin keinuva kuin puoli metriä pidemmissä kilpailijoissaan. Takapenkkien tilatkin ovat TT:ssä urheiluautoluokkaa, mutta tavaratila vaikuttaa yllättävän tilavalta. Etupainoisuudesta johtuvat ajettavuusongelmat saatiin aikanaan korjattua takasiivellä sekä vakiovarusteisella ajonvakausjärjestelmällä. Unkarissa valmistettu coupé edustaa muutenkin modernia aikakautta. Eräs yksityiskohta tästä hyvänä esimerkkinä: Sivuikkuna nousee hieman ylöspäin oven suljettua ja taas laskeutuu, kun ovenkahvaa vedetään.

Mielestäni tätä laadukasta Audia saa nykyisin yllättävän halvalla. On sitten kokonaan toinen kysymys, kestääkö hieno tekniikka parin vuosikymmenen rääkkiä? Varsinkin pakkasen, lumen ja suolan aiheuttamaa rasitusta. Aika näyttää, saadaanko asiaan selvyyttä omakohtaisten kokemusten kautta. Pitäisikö sittenkin tyytyä järkevämpään ja isompaan kaksioviseen? Tämä yksilö jäi ostamatta, sillä en ole vielä ihan varma budjetin riittävyydestä.

© Caradise 2018