Tajusin myös, että maailman kalleimmat autot, Bugattit, valmistetaan vain 15 kilometrin päässä hotellistamme Molsheimissa. Hyökkäsin siis aamusella ensin sinne. Tehtaan portit ovat tietysti suljettu ulkopuolisilta turisteilta, mutta aidan takaa voi ihastella todella hulppeita kartanorakennuksia sekä erittäin modernia soikion muotoista tuotantohallia. Ikkunat oli valitettavasti peitetty verhoilla eikä pihallakaan näkynyt yhtään Bugattia, uutta tai vanhaa. Viimeinen Veyron saatiin valmiiksi tämän vuoden alussa, ja tulevan sukupolven prototyypit lienevät visusti piilossa jossain rakennuksista.
Suuntasin sitten Saksaan autoja bongaamaan. Jo pelkästään autobahnoilla viuhuu jatkuvasti uusia urheiluautoja ja luksusautoja. Saksalaiset eivät kovin vanhoilla autoilla suostu ajelemaan, klassikotkin ostetaan usein vain sijoitusmielessä. Se näkyi myös erittäin hyvin Retro Classics-tapahtumassa. Jo valtava parkkialue on täynnä mitä mielenkiintoisimpia härveleitä. Koko jutun tapahtumasta voit lukea täältä.
Paluu messuilta sujui A8-tien ruuhkia ihmetellessä. Neljäkin rinnakkaista kaistaa tukkiutuu herkästi kuin yksi kaistoista sulautuu toiseen. Ruuhka purkautuu yleensä yhtäkkiä ja sitten taas mennään. Kun Saksassa ei tule ajettua varmaan taas moneen vuoteen, niin viimeiset kilometrit autobaanalla ajettiin urku auki. Scenic kerää hyvin vauhtia aina 170 km/h tuntumaan, ja käyttäytyy turvallisen tuntuisesti siinäkin vauhdissa, mitä nyt sivutuuli ja pomppuiset betonitiet keinuttavat Rellua. Rein-joen ylityksen jälkeen ollaan taas Ranskan puolella ja nukutaan toinen yö samassa hotellissa.
 |
| © Caradise 2015 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti